Pohjoinen alue on eristäytynyttä erämaata. Tarkalleen ottaen etelää ja pohjoista erottaa eräänlainen jääkausi tai ikirouta, jonka takana on täältä etelästä katsottuna niin sanottu Pohjola. Matka Pohjolaan on vaikeakulkuinen ja itse asiassa jopa mahdoton ilman erikoisvarusteltua kulkuvälinettä. Harvat ovat matkanneet jäämassojen tuolle puolen ja kukaan ei ole yrittänyt tehdä matkaa jalan, sillä se ei olisi edes mahdollista. En ole koskaan käynyt pohjoisessa, joten tämä seikkailu on minulle uusi samoin kuin matkakumppaneillenikin. Hekään eivät ole käyneet jääpiirin pohjoispuolella, mutta Rex tuntuu tietävän edessämme häämöttävästä etapista muita enemmän.

Maantie pohjoiseen päättyy pian ja jakautuu tienhaarassa itään ja länteen johtaviin reitteihin. Meidän täytyy raivata oma kulkuväylämme maaston läpi, mutta onneksi Iso-Iita tuntuu olevan luotettava peli edessä oleviin haasteisiin. Ohitimme juuri äsken maantiekyltin, joka mainosti viimeistä mahdollisuutta ostaa tarvikkeita matkaa varten. Kurvaamme ostoskeskuksen edustalla olevalle pysäköintialueelle, jossa on verraten vähän ajoneuvoja. Kaupunkilaisilla ei ole paljon asiaa näin kauas, ja monet täällä tavatut henkilöt ovat paikkakuntalaisia tai vähäväkisistä lähikylistä. Kauppa on täysin automatisoitu. Myymälähenkilökuntaa on vain nimeksi ja ensimmäisen heistä tapaamme ovella. Tylsistyneen näköinen nuori mies istuu korokkeella ja ison pöydän takana tarkkailemassa vähäistä ihmisvirtaa, jota ei nyt parhaalla tahdollakaan voi kuvailla miksikään virraksi. Arvioisin, että tunnin aikana ovesta käy kolme tai neljä asiakasta. Meidän neljän hengen ryhmä taitaa tehdä lähiaikojen uuden yleisöennätyksen. Rex kuittaa seurueemme sähköovien läpi ja astelemme valtavaan myymälähalliin. Tavaraa tuntuu olevan laidasta laitaan ja niin sitä varmaan täytyy ollakin täällä kaukana, jossa myymälöitä on harvassa. Hyllyissä ei ole oikeita tavaroita vaan ainoastaan niiden kolmiulotteiset mallinnukset. Varsinaiset tavarat ovat varastorakennuksessa, josta ne toimitetaan asiakkaan tilauksen mukaan. Asiakas tekee tilauksen hyllyjen välissä ja noutaa sitten ostoksensa lähtiessään pois. Nykyaikamme valintamyymäläkonsepti on monin verroin kätevämpi kuin se myymälämalli, joka kehitettiin joskus 1900-luvun alussa. Maksukin hoituu näppärästi suoraan luottotililtä heti, kun olemme jättäneet myymälän taaksemme. Itse hallissa emme joudu kuljettamaan keräämiämme tavaroita mukanamme, vaan ne poimitaan suoraan kulkupelimme sisuksiin, kun taas jatkamme matkaa. Ostamme kaikenlaista tarpeellista tavaraa ja tietysti muonaa pitkää retkeämme varten.