Olen koko ikäni yrittänyt vältellä Fitter Bungersin megalomaanista suurkaupunkia. Se on aivan liian iso tällaiselle tavalliselle pienkaupunkilaiselle. Fitter Bungers on valtakunnan suuri ihmiskeskittymä, jossa asuu varovaisenkin arvion mukaan satoja miljoonia ihmisiä levittäytyneenä valtavalle alueelle. Nyt olemme kuitenkin matkalla tuohon jättimäiseen betoniviidakkoon, itärannikon entiseen kalastajakylään. Selväähän on, etteivät kaupungin kadut riitä liikkumiseen. Täällä lentoautot ovat arkipäivää ja oikeastaan se ainoa nopea tapa siirtyä paikasta toiseen. Liikennesäännöt kolmannessa ulottuvuudessa ovat yksinkertaiset, mutta liikennerikkomuksista seuraa ankara rangaistus, mikä on ymmärrettävää. Lentoliikenne voi olla pahimmillaan erittäin katastrofaalista, jos ilmassa sattuu jotain kammottavan poikkeuksellista.

Iso-Iita on noussut ilmaan, ja liitymme tuossa tuokiossa alimmalle lentotasolle. Tasoja on kolme, joista alinta käytetään mateluun ja kiihdytykseen ylemmille tasoille. Ylimmällä tasolla lentävät raketinomaiset hurjastelijat. Jotta lentoliikenne ei nyt olisi liian helppoa, on tasojen lisäksi sitten vielä nämä rinnakkaiset kaistat. Onneksi minun ei tarvitse ohjailla tätä lenturia ja onneksi autopilottimme vastaa lentämisestä. Tarkalleen ottaen lentoliikenteessä käsinohjaus ei ole edes sallittua. Rex taitaa tuntea nämä seudut, kun hän niin päättäväisesti vie meitä eteenpäin.

- Olemme matkalla huoltokeskukseen. Hankimme sieltä täydennystarvikkeita loppumatkaamme varten sekä energiapakkauksia koneillemme.

Mestari Bomfel on jäänyt vartioimaan helipumpperiaan, ja utelee tilannetietoja.

- Ystävät! Miten matkanne etenee?

Rexillä on rauhoittava vastaus.

- Mestari, olemme oikealla kurssilla ja pysähdymme pikapuoliin huoltokeskukseen. Oletan, että kaikki siellä on hyvin?

Mestari kuittaa kaiken olevan reilassa. Jonkin aikaa ilmassa liideltyämme laskeudumme katuosuudelle, joka johtaa suuren hallin paikoitusalueelle. Kaikki täällä Fitter Bungersissa on suurta. Niinpä myös paikoitusaluekin on aivan omaa luokkaansa. Kulkuneuvot pakataan koneellisesti suureen parkkitaloon. Asiakkaat kuljetetaan kauppakeskukseen jatkuvana nauhana liikkuvilla pienjunilla. Myymälässä ei luonnollisestikaan tarvitse kävellä vaan liikkumiseenkin on saatavana itseohjautuvat kärryt. Poimintamyymälöitä ei ole enää ollut vuosisatoihin, mutta tämä kyseinen kauppa vaalii yhä perinteitä. Tätä nykyään ostokset tehdään sähköisesti kotisohvalla kolmiulotteisten mallien avulla.