Olemme kaikesta päätellen päässeet ehjin nahoin Blandannanin esikaupunkialueelle, joka on suurta teollisuusaluetta. Vauhtimme hidastuu. Tutkahavainnoija ilmoittaa jälleen edessä olevasta mahdollisesta esteestä. Nostamme katseemme tuulilasiin. Äskeinen lenturi on kiertänyt eteemme ja tukkii tien säkenöivillä säteillään. Iso-Iita tekee nopean väistöliikkeen ja katoaa sivukujalle vain todetakseen sen umpikujaksi. Rex tekee nopean päätöksen ja laukaisee jonkin panoksen etuosasta suoraan vastaan tulevaan betoniseinään, johon syntyy ammottava aukko ja riittävän suuri autollemme. Pujahdamme harmaan tehdasrakennuksen sisätiloihin. Paikka näyttää hylätyltä, sillä meitä tervehtii suunnaton puolipimeä tyhjä halli. Pitkään emme saa olla yksinämme, sillä samasta aukosta tunkeutuu parhaillaan sisään kaksi ärhäkkäästi kaasuttelevaa autoa. Polkaisemme kärrymme eteenpäin, mutta jälleen tulevat seinät vastaan. Teemme epätoivoisen kunniakierroksen hallissa ja pysähdymme vasta äänekkääseen kaiutinääneen.

- Rex ja kumppanit, luovuttakaa, ette pääse pakoon!

Ääni on Fatiman. Kireästä noita-akan äänestä ei voi erehtyä. Autot pysähtyvät paikoilleen ja Fatiman joukot, ne mustapukuiset robottikoneet ryntäävät ulos ja piirittävät Iso-Iitan. Mestari Bomfelilla on ehdotus.

- Emme luovuta vielä. Ehdotan, että pysytte autossa ja minä menen Oton kanssa raivaamaan meille tietä. Kun tie on selvä, te ohjaatte auton ulos ja me hyppäämme matkalla kyytiin.

Rex parahtaa.

- Mestari, minä tulen mukaan!

Kaukokin haluaa mukaan toimintaan.

- Minä myös!

Mestari tekee muutaman käännähdyksen vasemmalta oikealle ikään kuin katsoen vuoron perään innokkaita ja auttavaisia miehiä.

- Hyvä on, Miina ystävineen saa ajaa autoa.