Huokailen kuunnellessani Rexin teknillistieteellistä esitelmää lennokkiradoista. Lennokit lentävät automaattisesti, joten matkustajan ei tarvitse muuta kuin istua kapselissaan tai isomman lennokin matkustamossa. Ihailemme lennokkien muodostamaa rintamaa taivaalla, mutta muistamme taas päämäärämme ja polkaisemme helipumpperin liikkeelle. Kotiin ei ole enää pitkä matka. Meidän pitäisi olla perillä huomenissa, mikäli eteemme ei ilmaannu esteitä ja hidasteita, kuten tähän asti on käynyt. Miinalla on aavistus, että matkamme tästä mutkistuu vielä. Köröttelemme perinteistä maantietä pitkin muutaman muun kulkuneuvon seurassa. Joitakin vempeleitä tulee vastaan, mutta muuten maantien liikenne on rauhallinen. Kaikki haluavat kiitää nopeasti paikasta toiseen, ja siinä lennokit ovat parhaimmillaan.

Mestari Bomfel on juuri saanut viestin kotikylästään. Wilbert, siis se mestarin henkilökohtainen assistentti, on välittänyt huolestuttavia uutisia. Kylänvanhin Rene Tiffa on vanhuuttaan tekemässä kuolemaa. Vanhus on mestarin hyvä ystävä vuosisatojen takaa, mutta nyt hänen terveytensä on alkanut horjua. Ukko on pyytänyt mestaria luokseen, sillä hän haluaa tavata vanhan uskollisen ystävänsä vielä ennen kuin aika hänet jättää. Mestari on huolestunut.

- Ystävät, meidän on poikettava Rene Tiffan kylään. Haluan hänen luokseen ennen kuin on liian myöhäistä. Olen pahoillani, että tällainen yllättävä keskeytys nyt ilmaantui kotimatkallemme.

Ymmärrämme mestaria. Renellä ja mestarilla on pitkä yhteinen historia, ja mestari kunnioittaa ukkovanhusta. Päätämme yhteistuumin kääntää keulamme kohti länttä ja poiketa Renen maalaiskylään tapaamaan häntä. Onneksi kylään ei ole kovin pitkää matkaa ja onneksi se sattuu olemaan matkamme varrella. Joudumme vain vähän pois kurssiltamme, mutta lisättäköön tämäkin poikkeama seikkailumme piiriin. Muutaman tunnin kuluttua käännymme sivutielle. Olemme ainoat liikkujat näillä kulmilla, ja tiekin näyttää siltä, kuin sitä ei olisi pitkään aikaan käyttänyt kukaan. Ennen pitkää päällystetty väylä vaihtuu hiekkatieksi, mikä on merkki siitä, että olemme tulleet niin sanotusti maaseudulle. Voin kuvitella, että täältä löytyy samanlainen pieni kyläyhteisö, jollaiseen päädyimme mestari Bomfelin tavatessamme. Maisemat ovat vaihtuneet tasaisiksi lakeuksiksi. Kun myöhemmin iltapäivällä vihdoin alamme lähestyä Renen pikku kylää, häämöttää jo etäämmällä asutuksia ja elämää.