Mustiin pukuihin pukeutuneet miehet jäävät seisomaan pöydän vasemmalle ja oikealle puolelle. Toinen nostaa kätensä korvalle painaen hellävaroen korvassa istuvaa pientä kuuloketta. Samanaikaisesti toinen käsi nostaa takin käännettä ja pää kallistuu. Mies sanoo ääneti jotain, ja arvaan hänen kommunikoivan jonkun kanssa. Samalla katse suuntautuu hieman ylös. Käännyn katseen suuntaan ja huomaan salin toisessa kerroksessa kiertävällä käytävällä kolmannen mustapukuisen miehen, joka hänkin pitelee korvaansa. Näillä kahdella on meneillään jokin viestittely, siitä olen aivan varma. Luonnehdin nämä kovanaamat jonkinasteisiksi vartijoiksi. Asia tulee näköjään selväksi, kun mies kääntyy illan isännän puoleen ja nyökkää kevyesti ja asettuu hieman haara-asentoon ristien kätensä vatsan eteen. Tom on mitä ilmeisimmin saanut vartijoiltaan luvan jatkaa.

Tom Orrowin silmät suurenevat, kun hän astuu muutaman askeleen lähemmäs pöytää. Yleisö kohahtaa, kun Tom vetäisee samettiverhouksen mystisen kappaleen päältä pois. Piilosta paljastuu uskomattoman hieno ja kaikesta päätellen kalliinpuoleinen veistos. Kokoa teoksella ei kummemmin ole. Korkeutta laskeskelen sillä olevan ehkä parikymmentä senttiä. Paljaan taivaan alla arvokalu ei ole ihasteltavana, sillä sen suojana on lasikupu. Tom kertoo veistoksen olevan ainoa laatuaan ja siis äärimmäisen harvinainen. Sehän on selvääkin selvempää. Jos näitä kalleuksia on vain yksi koko maailmassa, täytyyhän sen olla harvinaisuus. Taitavasti tehty taideteos esittää tanssijatarta, joka on juuri ottamassa jonkun arabeskin. Kivinen patsas on kauttaaltaan tummanvihreä ja Tomin sanojen mukaan valmistettu kauan sitten Kiinassa aidosta jadeiitista. Monet taideasiantuntijat ovat arvioineet veistoksen ja todenneet sen aidoksi ja alkuperäiseksi, mikä tekee siitä hyvin arvokkaan. Salissa kuuluu siellä täällä kuiskeita. Tom jatkaa kertomalla, miten luomus on hiljattain päätynyt hänen haltuunsa. Noin puoli vuotta aiemmin eräs nukkavieru tuntematon ilmestyi Tomin Lontoossa sijaitsevaan antiikkimyymälään. Mies kertoi olevansa rahavaikeuksissa oleva lordi, joka tarvitsi kipeästi käteisvaroja kartanonsa pelastamiseksi. Paikallinen myymälänhoitaja oli ylenkatsonut raihnaista ukkoa, eikä aluksi uskonut tämän puheita vaan kehotti hampuusia painumaan matkoihinsa. Lordi ei luovuttanut vaan vaati myyjää tarkistamaan hänen taustansa. Soitto aatelisen antamaan numeroon vahvisti ukkopahan puheet. Outo ilmestys sai liikkeessä nopeasti virallisen asiakkaan statuksen ja keskustelua jatkettiin nyt asiallisemmissa merkeissä.