Sukellamme peräkkäin jättiläismäiseen putkeen, joka johtaa suodatinkeskukseen. Otsalamppumme valaisevat juuri sen verran, että näemme vaivoin eteemme. Rex osoittaa pientä luukkua suodattimen seinässä. Leijumme oven alapuolella oleville tikkaille ja kiipeämme kohti huoltoluukkua. Oven takana on konehuone, jonne siirrymme sulkien oven takanamme. Rex välittää tiedon mestarille, joka päästää propellin taas pyörimään. Seinän takana ilmavirran humina voimistuu. Riisumme levitaatioasut ja piilotamme ne konehuoneen työpöydän alle. Pilvilinna on pienen kaupungin kokoinen ja jadepatsaan löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Minuun iskee pieni epätoivo. Mahdammeko millään löytää pientä taideteosta näin valtavasta laitoksesta? Olemme nyt sisällä, mutta Kaukokin haluaa tietää, miten tästä etenemme.

- Rex, onko sinulla suunnitelma, mihin nyt jatkamme?

Rex on tapansa mukaan optimistinen.

- Kyllä me löydämme sen ja vieläpä ennen aamunkoittoa.

Konehuoneesta johtaa ovi jonnekin. Olemme koneenhuoneen oven edessä, kun Kauko osoittaa sormellaan yläkarmissa olevaa anturia. Se ilmaisee, kun uksi avataan. Rex etsii konehuoneen laatikoista tarraa tai teippiä, jolla voi jumittaa hälyttimen. Pian mies palaa ovelle kädessään hopeanharmaata kestoteippiä, jolla anturi teipataan liikkumattomaksi. Otamme teippirullan varmuuden vuoksi mukaan, sillä tämä tuskin oli viimeinen hälytyslaite matkallamme tuntemattomaan. Ennen kuin suljemme oven, teippaamme vielä lukon niin, että pääsemme tarvittaessa palaamaan takaisin samaa tietä. Hiippailemme käytävillä, jotka on valaistu vain hätävaloilla. Meidän on edettävä sokkona ja varovasti, jotta emme paljastuisi. Yritämme samalla tähyillä mahdollisia valvontakameroita ja antureita, jotka voisivat antaa meidät ilmi. Etenemisemme on hidasta. Vilkaisen kelloa, joka kertoo, että keskiyöhön on aikaa vielä parikymmentä minuuttia. Hämärät käytävät haarautuvat eri suuntiin, mutta jatkamme suoraan eteenpäin tietämättä vielä, minne olemme menossa.

- Pssst!

Hätkähdän tai oikeastaan me kaikki säpsähdämme. Pimeästä sivukäytävästä kuuluu yllättäen ja odottamatta kuiskaus. Pelästymme ja jähmetymme niille sijoillemme. Odotan jo pahinta.

- Oletteko tekin varkaissa?

Hiljainen ja matala miesääni kuiskaa kysymyksen. Käännymme äänen suuntaan, mutta pidämme pitkän kuolemanhiljaisen tauon. Rex utelee.

- Kuka siellä?