Jumalalliset juomanlaskijat

Pintaliitäjä saapuu viimein eteläiseen satamaan aikaisin aamulla. Olen herännyt ajoissa, sillä olen innostunut, kun pääsemme taas jatkamaan matkaa tukeva maankamara jalkojemme alla. Kiusankappaleistamme ei ole onneksi tietoakaan, ja jätämme Fatiman ja Hälkin oman onnensa nojaan ahtaaseen varastokomeroon. Kukaan seurueestamme ei tunnu enää edes muistelevan muutaman päivän takaista mittelöä. Kaikki haluavat jo päästä eteenpäin ja arvatenkin nopeasti kotiin. Jadepatsaan pelastusmatka on kestänyt jo hyvän matkaa lähes koko vuoden, mutta vihdoin alamme olla loppusuoralla. Edessä siintää pitkä maantie kohti etelässä odottavaa Blandannanin kaupunkia. Mestari Bomfelin kulkupeli, tämä helipumpperi, on sen verran vanhanaikainen, ettei sillä ole asiaa lentoradoille. Ajammekin turvallisesti vanhaa tietä pitkin kaupunkiin. Eteläisen sataman aerodromista pääsee lentoratoja pitkin kolmeen eri ilmansuuntaan. Yksi radoista kuljettaa lennokkeja itään ja toinen länteen. Kolmas rata vie suoraan ja vauhdikkaasti etelään, mutta radan käyttäminen vaatisi mestarin kertoman mukaan uudenaikaiset ilmailunavigointilaitteet, jollaisia helipumpperissa ei ole.

Ajamme ulos hydroplaanista kauniiseen auringonpaisteeseen. Aamu todellakin ottaa meidät syleilyllä vastaan, mikä entisestään nostaa mielialaamme. Satamakaupungissa on lähes yhtä vilkas kuhina kuin pohjoisen Jorflebbissa. Eteläinen satama ei ole menestynyt samalla tavalla kuin pohjoinen sisaruksensa. Tämä johtuu Rexin mukaan siitä, että kaikki haluavat nopeasti edetä matkallaan ja hyppäävät kaupunkikierroksen sijaan suoraan lennokkeihin ja siitä lentoradoille. Kaikilla täällä tuntuu olevan kauhea kiire, emmekä me tee poikkeusta. Katson taivaalle, jossa kolme loputonta vanaa halkoo sinistä, pilvetöntä maisemaa. Lennokit nousevat tasaiseen tahtiin ilmaan säännöllisin väliajoin. Tuhannet pienet kapselit ovat valloittaneet taivaankannen. Osa lennokeista nousee ylemmälle radalle ohittaen alemmalla tasolla hitaammin kulkevat kanssamatkustajansa. Rex selittää, että ratojen eri korkeuksilla on eri kulkunopeudet. Kun joku alemmalta radalta haluaa nousta ylemmälle, pitää hänen nostaa nopeutta vastaavasti. Jokaisella lentoradalla on tarkka kiinteä lentonopeus. Ratojen välissä on kiihdytysrata, jossa oma nopeus nostetaan ylemmän radan tasolle. Ensin lennokki nousee omalta tasoltaan kiihdytysradalle ja saavutettuaan vaaditun nopeuden lennokki nousee varsinaiselle lentoradalle heti, kun radalta löytyy avoin väli. Nopeus pysyy koko lennon ajan samana, joten tyhjiin väleihin voi huoletta nousta pelkäämättä yhteentörmäystä.