Meidät on piiritetty ja tilanteemme näyttää toivottomalta. Rex ei kuitenkaan ole valmis antautumaan.

- Fatima! Tiedät, ettemme antaudu.

Nainen käkättää inhottavalla äänellä.

- Hah! Mitä sitten aiotte? Hyökätä vielä kerran kimppuumme vai?

Mestari Bomfel rullaa metrin eteenpäin.

- Fatima, Rex on oikeassa. Meillä ei ole aikomustakaan antautua sinulle saatikka antaa kallisarvoista jadepatsasta.

Fatima kohottaa sauvansa ilmaan ja iskee sillä kaikin voimin lattiaan niin, että siniset kipinät sinkoilevat ympärille.

- Jo riittää suun pieksentä! Bou, Eek ja Kers! Tiedätte, mitä tehdä!

Vihastuksissaan ilkeä velhotar antaa käskyn luotetuilleen, jotka säpsähtävät pystyyn kuultuaan nimensä. Robotit astuvat tahdissa askeleen, mutta ennen kuin ne ehtivät nostaa toisen jalkansa, lyyhistyvät koneet lattialle huumaavan pamauksen ryydittämänä. Kolmea rytmikästä paukahdusta seuraa vielä kymmeniä lisää ja jokaisella ryskeellä teollisuushallin harmaalle betonilattialle romuttuu yksi robotti toisensa perässä. Kaikki on ohi muutamassa kymmenessä sekunnissa ja voimme vain pyöritellä silmiämme ja ihmetellä, mitä juuri äsken edessämme tapahtui. Kookkaan hallin seinissä kaikuneet ammusten räjähdykset taukoavat ja silmänräpäyksessä hallin täyttävät kymmenet ellei yli sata mustiin taistelupukuihin sonnustautuneet kommandot. Jostakin kaukaa kuuluu megafonin vahvistama käskytys.

- Fatima Peso ja Hälk Folsan! Olette pidätetty!

Lattia on peittynyt savuavien robottikoneiden hylyistä, joiden keskellä hämmentynyt Fatima ja yhtä pöllähtänyt Hälk Folsan seisovat tekemättä vastarintaa.