Yritän vimmatusti etsiä historiatietokoneesta vahvistusta Renen juttusille. Sen verran uskomattomalta vanhan höppänän legenda kuulostaa, että nyt tarvitsen toisenkin mielipiteen ennen kuin nielen tuollaista, sanoisinko pajunköyttä. Rene vaikuttaa sen sijaan innostuneelta kertomaan lisää.

- Kuten varmasti tiedätte ja ymmärrätte, ihmismieli on heikko ja sitä se oli jo juomanlaskijoiden aikaan paljon ennen ajanlaskumme alkua. Niin sitten kävi kaikista varoituksista ja kielloista huolimatta, että jotkut juomanlaskijat tunsivat elävänsä vankilasaarella ja ikään kuin karkasivat mantereelle. Ennemmin tai myöhemmin siellä kehkeytyi pelätty tragedia. Jotkut juomanlaskijat olivat harjoittaneet sodomiaa ja sekaantuneet esi-ihmisiin. Kauheus paljastui vasta, kun oli liian myöhäistä pelastaa enää mitään. Jumalallisten juomanlaskijoiden korkein neuvosto päätti turvautua perimmäiseen ja äärimmäiseen hätäkeinoon. Mantereella syntyneet sekasikiöt oli tuhottava. Päätös merkitsi samalla suuria muutoksia juomanlaskijoiden elämään, mutta siitä kerron teille hetken kuluttua tarkemmin. Juomanlaskijat tiesivät, ettei suurin osa eliöistä selviytyisi ilman happea ja he tiesivät myös senkin, että vesi esti tehokkaasti hapenkulun. Eliö hukkui kuoliaaksi jouduttuaan veden varaan. Niinpä neuvosto päätti hukuttaa kaikki mahdolliset elämänmuodot keinotekoisella vesisateella. Vain pieni joukko varmasti puhtaiksi ja alkuperäisiksi alkuihmisiksi tiedetty ryhmä säästettiin valikoidun eläinkunnan kera. Nämä rahdattiin valtavaan vesialukseen tulvan tieltä. Koska tuleva kaatosade oli hukuttava myös Atlantiksen artifisiellin saaren, rakensivat juomanlaskijat vastaavankokoisen ilma-aluksen ja siirtyivät sillä turvaan pilvien yläpuolelle.

Miina saa oivalluksen.

- Ahaa! Nyt ymmärrän! Pilvilinna!

Rene katsahtaa Miinaan ja nyökkää hymyn levitessä suupieliinsä.

- Aivan, ystäväiseni. Juomanlaskijat rakensivat pilvilinnan, jollaisia yhä kelluu taivaalla. Mutta palatkaamme suureen katastrofiin. Noustuaan pilvilinnallaan taivaalle juomanlaskijat alkoivat kylvää hopeajodidia alla oleviin pilviin saaden aikaan valtavan rankkasateen. Atlantiksen saari tuhottiin, jotta siitä ei jäisi jälkipolville mitään vaaraa. Olihan saarella harjoitettu tieteen tekemistä, josta osa ei välttämättä kestänyt päivänvaloa. Tauoton sade kesti kymmeniä päiviä ja nosti vedenpinnan maalla niin korkealle, että kaikki eläväinen lopulta hukkui suunnattomien vesimassojen alle.