Jadetanssi - osa 175

Borloff, Kauko ja Rex ottavat tukevan otteen kettingin toisesta päästä ja vetävät raskasta ketjua alas. Aluksi ei näytä tapahtuvan mitään, mutta napakan nykäisyn jälkeen paasi nousee sentin tai kaksi. Professorin silmissä on innokas katse ja mies kiskoo kettinkiä yhä tarmokkaammin. Hiljalleen iso lattialuukku nousee ja roikkuu vihdoin ketjun varassa. Miehet työntävät järkäleen sivummalle ja laskevat sen lattialle. Tirkistelemme mustaan lattiassa ammottavaan aukkoon. Näen portaat, mutta en sitten enempää. Proffa astuu itseoikeutetusti luukun reunalle ja tutkii. Mies kääntyy katsomaan meitä ja kertoo aikeistaan ikään kuin viimeisinä sanoinaan.

- Menen tuonne alas.

Proffa asettaa jalkansa ensimmäiselle askelmalle varovasti ja hitaasti laskeutuu yhä syvemmälle pimeyteen. Kohta miehestä ei näy mitään. Odotamme suuren jännityksen vallassa. Minuutti tai kaksi tai jopa enemmänkin on jo kulunut, ja sitten portaikossa syttyy valot. Lähestymme koko konkkaronkka aukon reunoja ja näemme proffan kiiltävät silmät ja hymyilevän suun alhaalla.

- Tulkaa! Sain tänne valaistuksen. Täällä on ihmeellistä!

Mestari Bomfel leijuu ensin alas ja sitten me jokainen laskeudumme portaita kolmanteen maanalaiseen kerrokseen. Eteemme avautuu valtava halli, joka on samanlainen pyöreä tila kuin kaksi ylempääkin kerrosta. Panen heti merkille, että hallissa on suuri kaareva valvomopöytä, joka kiertää lattian syvennyksessä laidasta laitaan. Syvennykseen johtaa muutaman askeleen portaikko. Täällä on selvästikin ollut jonkinlainen ohjaamo. Ennen kuin ehdin tarkemmin silmäillä hallia, Kauko kiinnittää huomiomme takaseinään.

- Katsokaa tuonne seinälle!

Valvomon yläpuolella on suunnaton näyttötaulu, joka peittää melkein viidesosan koko seinästä. Kaikki laitteet ovat pimeinä. Tila muistuttaa erehdyttävästi jossakin vanhoissa elokuvissa vilahtavia avaruuskeskuksia. Minua hymyilyttää ajatuskin vanhasta seikkailuelokuvasta. Havahdumme mietteissämme Oton ääneen.

- Tulkaa katsomaan! Täällä portaiden takana on kulkuväline!

Riennämme portaikon taakse, jossa Oto seisoo ison ajoneuvon vieressä. Hämmästymme ja olemme sanattomia. Kierrämme sulavalinjaisen sukkulan ympärillä. Etuosassa on tuulilasi ja vehkeen molemmilla puolilla on nosto-ovet. Kaikkialla on pyöreitä ja kaarevia linjoja. Kone on kuin tehty tiettyyn tarkoitukseen.

Julkaistu perjantaina 13.7.2018 klo 15:25 Projektit-luokassa avainsanalla kirjat.

Edellinen
Jadetanssi - osa 174
Seuraava
Jadetanssi - osa 176