Mestari ei kertonut myöhemmistä vaiheistaan sen enempää kuin että joutui asettumaan tähän kyläpahaseen hallituksen määräyksestä. Olin aistivinani jonkinlaista katkeruutta aivokkaan puheessa. Ilmeisesti hallituksen virkamiehet yhä kontrolloivat Bomfelin liikkeitä, sillä hänen liikkumisvapautensa on rajoitettu vain kylän aidatun alueen sisälle. Kuulostaa aivan vankilalta tai vähintäänkin kotiarestilta, mutta en ottanut kantaa aivomöhkäleen vuodatukseen.

Lyhyt vierailumme Bomfelin kylässä kesti kokonaista yhden päivän, mutta jo senkin aikana edistyimme piirun verran tehtävässämme tai sitten saimme vain lisää arvoituksia ratkaistavaksi ja joudumme ojasta allikkoon. Täydennämme varastojamme Iso-Iitan sisuksiin ja käännämme keulamme kohti kylän portteja. Suuntaamme takaisin jäätikölle, mutta tällä kertaa matkaamme sen pinnalla aina länsireunalle saakka.

Istumme kuin tatit Iso-Iitan ohjaamossa, jonka tuulilasi on tummennettu ulkoa loimuavan ultraviolettisäteilyn estämiseksi. Valkoinen lumi heijastaa auringosta tulevat säteet ja tuplaavat niiden haitallisuuden. Matka rannikolle kestää arviolta kolmisen päivää, jona aikana tylsyys ja toimettomuus uhkaa kiristää tunteitani. Ilta saapuu auringon laskiessa horisontin taakse ja täysi pimeys putoaa jäätikölle. Kirkkaana loistavat argonvalomme valaisevat tienoota pitkälle, mutta valoista ei ole paljoakaan iloa autiolla jäätiköllä, jossa käytännöllisesti katsoen ei koskaan tule ketään vastaan. Vilkaisen kelloa, joka on hieman yli yhdeksän illalla. Taitaa olla kohta nukkumaanmenon aika, mutta valpastun, kun automaattiohjauksessa ajava Iso-Iita alkaa yllättäen hidastaa vauhtia. Äänentoistolaitteista kajahtaa rotevan ja rehevän balkanilaismatamin ääni.

- Pienokaiseni huomio! Tutkani havaitsevat edessä liikettä!

Samalla hetkellä ohjaamon valot vaihtuvat verenpunaisiksi ja hyttiin laskeutuu haudanhiljaisuus. Automme hidastaa. Yritämme kaikki neljä matkalaista epätoivoisesti tutkia monitoreitamme saadaksemme selville jarrutuksen syyn.

- Iso-Iita! Miksi vauhtimme hidastuu?

Rexin kysymys on enemmän kuin paikallaan, mutta kuljetinkoneemme vastaus ei tyydytä.

- Vetymoottorit ovat menettäneet tehonsa! Analysaattoritietokoneet selvittävät paraikaa vikaa… mutta… hetkinen…

Lause jää kesken ja siitäkös jännityksemme kohoaa. Oikeastaan vihaan tällaisia kesken jääviä lauseita juuri kun jotain tapahtuu ja pitäisi saada tietoa. Otsamme rypistyvät ja kasvoillemme kohoaa huolestunut ilme.