Yö on taas kerran ollut vauhdikas ja se alkaa jo kääntyä aamun puolelle. Aurinko on alkanut sarastaa. Matkavauhtimme on tasaantunut ja varmistamme moneen kertaan, ettei meitä seurata. Kurvaamme helipumpperin viereen. Mestari Bomfel on jo odotellut meitä ja hämmästyy kovasti nähdessään Annelin seurassamme.

- Rex, kuka on tämä viehättävä neitokainen? Teidänhän piti vain kovistella lumilinnan isäntää, mutta näytättekin napanneen mukaanne linnan emännän.

Rex hymyilee tutulla ilmeellään.

- Rauhoittukaa, mestari, emme ole kidnapanneet Annelia, vaan hän pyysi päästä mukaamme.

Rex selittää kaiken ja Anneli myötäilee kertomusta. Mestari ymmärtää ja toivottaa neidin tervetulleeksi mukaan. Iso-Iita ajetaan helipumpperin ruumaan, ja me kokoonnumme ajokin suureen ohjaamosaliin. Suunnittelemme seuraavia askeleitamme. Aivan aluksi viemme Annelin suurkaupunkiin Fitter Bungersiin ja sen jälkeen lähdemme taivaltamaan kohti etelää ja Rothenburgin ikivanhaa kaupunkia. Vaikka Anneli ei juurikaan tunne lumilinnan turvajärjestelyjä, osaa hän kertoa meille, että vartiokoneet yltävät enintään kilometrin päähän linnan mailta. Tämä tieto selittäisi sen, miksi emme saaneet enempää vartiokoneita peräämme. Nuorikko on kuitenkin yhä vaarassa niin kauan kunnes olemme saaneet hänet kaupunkiin. Send Kurvicen joukot varmasti etsivät kaunotarta paraikaa ja voivat löytää meidät hetkellä millä hyvänsä.

Olemme väsyneitä yön seikkailusta ja panemme vielä maata, vaikka onkin jo aamu. Helipumpperi on häivesuojauksen peitossa, joten aivan heti meitä ei kukaan löydä, ellei sitten satu törmäämään kulkuvälineeseemme. Siksi Bomfel nostaakin ajokkimme muutaman metrin korkeuteen, jotta voimme olla rauhassa. Myönnän, että silmäni alkavat mennä kiinni. Kömmin makuukabinettiin muiden tavoin ja nukahdan miltei heti.

Herään kiljuvaan nälkään ja huomaan, että nousen ylös juuri sopivasti. Muut ovat myös heränneet ja siirtyneet kapyysiin aterioimaan todella myöhäistä aamiaista tai kun kelloa nyt vilkaisen, niin kyseessä on oikeammin jo lounas. Edellisestä ateriasta on kulunut niin pitkään, etten enää edes muista, milloin viimeksi sain murua rinnan alle. Mestari on lähtenyt jo liikkeelle ja etenemme hitaasti esikaupunkialueiden suuntaan. Saavumme Fitter Bungersin rajoille iltapäivällä ja jätämme helipumpperin taas hyvän matkan päähän sivilisaatiosta. Tällaisella hökötyksellä ei ole asiaa kaupunkiin eikä sen kapeille kaduille.