Kylässä osataan jo odottaa tuloamme. Joukko nuorempia kyläläisiä tulee meitä portilla vastaan ja toivottaa meidät tervetulleiksi. Olenhan näitä paikkoja nähnyt ennenkin, mutta tämä kyläpahanen on taas yksi uusi kokemus lisää. Korkea muuri kiertää pienehköä kylää aivan kuin joskus muinaisella keskiajalla. Sisään pääsee vain tukevien porttien kautta vähän samaan tapaan kuin mestarin kylässä. Mietin, miksi näissä asutusalueissa on varauduttu näin massiivisiin suojaustoimenpiteisiin. En ehkä ymmärrä niitä vaaroja, joita täällä periferiassa saattaa piillä, kun itse asustelen kaupungissa. Raskaat portit sulkeutuva takanamme. Ajamme helipumpperin kylän alueelle, mutta joudumme jättämään sen kauaksi keskustan toriaukiolta härvelin suuren koon vuoksi. Huolestuneet kyläläiset kiirehtivät meitä kylänvanhimman luokse. Otamme juoksuaskeleita ja astumme hienoon kivilinnaan. Hieman ihmettelen tätä hoppuilua vai liekö vanhus jo toinen jalka haudassa, senhän me näemme aivan kohta.
Rene Tiffa on kuihtunut vanhus. Mies makaa valtavan sängyn keskellä lukuisten johtojen pilkistäessä täkin alta. Johtimet menevät sängyn vieressä olevaan tietokonekeskukseen, jossa on koneita enemmän kuin lääkäri määrää, jos tämä tilanteeseen liittyvä vanha ilmaisu sallitaan. Tuijotan ensin harmaata miestä sängyssä ja käännän sitten katseeni laitekeskukseen. Jos tuolla määrällä koneita ja laitteita ei ihminen pysy hengissä, niin sitten on todellakin kyse kuolemantaudista tai vastaavasta lopullisesta. Mestari Bomfel surisee nopeasti vanhan ystävänsä luokse. Renen silmät ovat kiinni eikä mies tunnu muutenkaan reagoivan tuloomme. Mestari tervehtii vanhusta. Odotamme täydellisen hiljaisuuden vallitessa vastausta ja odotamme sitä pitkään. Viimein puhesyntetisaattorista alkaa kuulua ääntä ja muutamat valot tietokonekeskuksessa välähtävät.
- Bomfel…? Sinäkö… se olet…?
Ukon puhe on hidasta ja miettivää. En nähnyt hänen huuliensa liikkuvan ja kummeksun nyt kuumeisesti, miten tuo puhe syntyi. Nämä nykyajan systeemit ovat menneet niin pitkälle, ettei tällainen tavallinen kansalainen enää ymmärrä, missä tekniikan mahdollisuudet kulkevat. Mestari Bomfel kääntyilee meidän suuntaamme. Voin kuvitella hänen iloisen ilmeensä, kun hyvä ystävä vastaa hänelle. Muutamat huoneessa seisoskelevat kyläläiset ovat niin ikään ilahtuneita. Saan kuulla, että Rene on ollut jo pitkään hiljaa ja liikkumatta, mistä kyläläiset ovat päätelleet seniorin ehkä jo tulleen tiensä päähän.