Valitsemme laitteesta seuraavaksi soittajien kokoonpanon. Äkkiä Miina tarttuu Wouldiwasin käteen ja keskeyttää.

- Mutta, enhän minä osaa tätä laulua! En ole koskaan kuullut sitä!

Wouldiwas naurahtaa.

- Ei sinun tarvitsekaan osata! Tällä memoraattorilla opit laulun kahdessakymmenessä sekunnissa.

Miina saa käteensä kevyen kypäränkaltaisen häkkyrän ja pyörittelee sitä kysyvän näköisenä.

- Onko tätä turvallista käyttää?

Wouldiwas ottaa kypärän ja asettelee sen Miinan päähän selittäen samalla sen toimintaa.

- Memoraattori on täysin turvallinen. Laite on säädetty huomattavasti alle normien. Vasta vuosien pitkäaikainen tehokäyttö voi aiheuttaa pysyviä vaurioita aivokudokseen. Opit esitettävän laulun ja koreografian, mutta koska koneen teho on hyvin alhainen, pysyy esitys lähimuistissasi enintään viisitoista minuuttia. Lisäksi lavalla on seuranasi koko ajan membraaninäyttö muistin tukena. Laulu tulee tietysti digifonilta. Katso, valitsemme tästä lauluääneksi Tina Turnerin.

Miinaa jännittää ja hän ottaa käsistäni kiinni katsoen samalla syvälle silmiini. Rohkaisen häntä lavalle. Esitys olisi ohi kuudessa minuutissa. Poistumme lavan takaa takaisin yleisön joukkoon ja jätämme Miinan esiintymään. Olemme koonneet lavalle melkoisen soitinyhtyeen. Siellä on rumpali ja toinen lyömäsoitin, pari kitaristia, bassokitaran soittaja sekä torvisektio. Soitto alkaa jyskyttäen ja Miina on jo valmiina elämänsä esitykseen. Lavalle leijuu jälleen läpikuultava kalvo, josta Miina seuraa esityksen kulkua. Hän yrittää matkia esiintymistä ja onnistuu siinä mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikka ensikertalainen onkin. Yleisö ei taida juurikaan välittää, kuka lavalla heiluu, sillä se velloo kuin huumattuna vain musiikkia seuraten. Laulu päättyy ja kuten edellistenkin esiintyjien jälkeen, yleisö osoittaa suosiotaan raivokkaasti. Kiiruhdamme taas lavan taakse onnittelemaan Miinaa hienosta suorituksesta. Tyttö on itsekin innoissaan, mutta antaa ymmärtää viihtyvänsä paremmin yleisön joukossa. Miina vaihtaa vaatteensa. Wouldiwas katsoo minua.

- Entä sinä, ystäväni? Olisiko nyt sinun vuorosi?

Täh? Minäkö lavalle esiintymään? Jessus! Käytän tuota huudahdusta, vaikka en tarkalleen edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Joku on joskus selittänyt minulle, että se juontaa juurensa ikivanhasta kristillisestä henkilöstä, jonka nimi oli Jeesus. Tämä lienee taas niitä vanhan kansan siunailuja Herran nimeen vannoen.