Miina ei jää neuvottomaksi vaan hyppää keittiöpöydälle ja sen yli toiselle puolelle. Samaan aikaan Rex heittää jälleen savupommin sokaisten toisen pahalaisen. Miina ottaa liedeltä kattilan käteensä ja heittää kiehuvan veden takanamme uhkaavan roikaleen päälle. Käytämme hämmennyksen hyväksemme ja kapuamme kaikki pöydän yli, joskin Kauko saa vetää minut ylös, sillä jalkani tuntuvat olevan juuri nyt hyytelöä. Emme pääse pitkälle, kun jo kolmas ninja uhkaa katkaista pakoreittimme. Ohimoni ohitse viheltää jokin esine ja käännyn katsomaan, mikä se oli. Seinään kolahtaa heittotähti, joka uppoutuu puoliksi puupaneelin sisään. Katson kauhulla, kun savuverhon takaa hyppää ketterästi musta hyypiö. Miinalla on jälleen vastaus valmiina, kun lamaannutin sylkäisee nuolen kohti pelottavaa vaaraa. Ninja jäykistyy ja kaatuu lattialle, mutta toinen ei hätkähdä toverinsa kovaa kohtaloa. Kiehuvan veden päällensä saanut ketale on taas takanamme. Silmänympärykset ovat poltteesta punaiset ja silmät salamoivat vihaa. Kauko on saanut jostakin käteensä harjan, jolla hän yrittää vastustaa ilmassa heiluvaa miekkaa. Rex ja Miina puolestaan ovat päätyneet heittämään lasiastioita toisella puolella uhkaavan vastustajan päälle. Kerään rohkeuteni ja loikin pöydän yli takaisin ja otan käteeni raskaan valurautaisen paistinpannun. Vain adrenaliinini liikuttaa lihaksiani tahtomattani eivätkä aivoni enää ajattele rationaalisesti vaan vaistonvaraisesti konttaan kohti vaaraa. Isken kaikin voimin pannulla ninjan vasemman jalan varpaille ja kuulen surkean kiljahduksen. Mäjäytän ilkiön tainnoksiin. Näen, miten Kaukon harjanvarsi muuttuu säleiksi pala kerrallaan. Otan hellalta toisenkin kattilan ja viskaan sen kaikin voimin hulttion päälle. Miina kääntyy ja lähettää lamaannuttavan vasaman kuumeisen kovanaaman käsivarteen. Rex puolestaan on kaivanut laukustaan liimapistoolin ja sylkäisee sillä jähmettävän tahnan pahaa aavistamattoman luihun päälle. Lima leviää hetkessä koko vartalon ympäri ja jäykistää hepun lattialle. Pysähdymme paikoillemme ja tarkkailemme ympäristöä. Olivatko vastoinkäymiset tässä? Kierrän keittiöpöydän takaa ryhmämme luokse ja halaamme toisiamme.

- Kerttuli! Sinähän aivan täriset!

Tärisen syystäkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni henkeäni on uhattu näin ja olen helpottunut, että koettelemus ei kestänyt tämän pidempään. Jatkamme hiipien keittiön läpi takaovelle, josta pääsemme kuin ihmeen kaupalla lastauslaiturille. Edessämme näkyy avoin rautaportti ja sen takana vilkas Blandannanin katu. Emme viivyttele vaan suorastaan juoksemme lastausalueen poikki takaisin ihmisten ilmoille.