Fatima ja Hälk talutetaan ulos hallista. Iskujoukot harvenevat, kun mustiin asuihin sonnustautuneet kommandot siirtyvät vaivihkaa pidätettyjen kanssa hallin ulkopuolelle. Minulle selviää, että prokuraattori Murjantainen on jonkin asteen korkea poliisivirkamies ja että mestari Bomfelilla on tavalla tai toisella sormensa pelissä, jos tämä ilmaisu nyt sallitaan siitäkin huolimatta, että mestarilla ei näitä sormia ole kuin kuvaannollisesti. Prokuraattori kiittelee mestaria.

- Ystäväni Bomfel, kiitän sinua vielä kerran, että vihdoin saimme tuon paholaisen Fatima Peson kiikkiin. Ilman apuasi etsisimme yhä häntä ja hänen apureitaan. Suunnitelmamme onnistui jotakuinkin täydellisesti.

Suunnitelma? Mitä kummaa? Oliko tämä operaatio jotenkin suunniteltu etukäteen? Miinakin innostuu kysymään.

- Herra Murjantainen, sanoitte suunnitelma. Mistä on kysymys?

Prokuraattori kääntyy Miinan ja minun suuntaan ja paljastaa asiain oikean tilan.

- Niin ystävät, hallitus on jo pitkään yrittänyt saada Peson joukkioineen kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta. Pyysimme lopulta mestari Bomfelia apuun, ja hän on ansiokkaasti - teidän avustuksellanne toki - saattanut viranomaiset viimein tämän rikollisjengin kintereille.

Miina haluaa tarkennuksia.

- Hmmm… olemmeko koko ajan olleet ikään kuin houkutuslintuja?

Poliisivirkamies pyyhkäisee jälleen leukapieliään, vaikka mitään pyyhittävää ei näytä olevan, ja jatkaa.

- Niin, tuota, niinkin voi villeimmissä mielikuvituksissa ajatella.

Kauko kiinnostuu keskusteluaiheesta.

- Mistä lähtien olemme olleet niin kuin valtion palveluksessa?