Olemme taas viihteellä
Kukaan meistä ei ole ensimmäistä kertaa Mammorassa ja meillä on kaikilla omat mieltymyksemme paikan suhteen. Emme pysty päättämään, mihin hotelliin majoitumme ensi yöksi, joten kompromissina päädymme suosittelemaani Luksus-nimiseen hotelliin. Majapaikka sijaitsee sivukadulla, muutaman kymmenen metrin päästä pääkadusta, mutta siellä on nimestään huolimatta edullinen majoitus. Luksus on eräänlainen kantapaikkani, sillä majoitun siellä oikeastaan aina, kun lomailen Mammorassa. Paikka on vaatimaton, mutta meille täysin riittävä. Kello näyttää jo yli yhdeksää illalla. Istumme hotellin ravintolassa ja suunnittelemme seuraavan päivän ohjelmaa. Emme tunne Oto Katsonia, joka meidän tulee löytää tästä heinäsuovasta. Siinäpä on meille tehtävä kerrassaan. Rex ehdottaa, että kyselemme paikallisesta taiteilijakonsortiosta, josko Oto olisi viihdetaiteilija tai näyttelijä, sillä olemmehan me nyt valtakunnan hollywoodissa. Historiatietokoneeni supattelee korvakuulokkeeseeni tarinaa muinaisesta elokuvakaupungista, joka tunnettiin nimellä Hollywood. Se sijaitsi jollakin kaukaisella mantereella, mutta on jo aikoja sitten kadonnut kartalta. Ehkäpä tuon ajan ihmiset tiesivät, mistä oli kysymys, mutta minulle kyseinen elokuvakaupunki on vain historiaa.
Heräämme uuteen aamuun, joka Mammorassa alkaa kuulemma aina aurinkoisena. Vilkaisen ulos ikkunasta ikään kuin tarkistaakseni, pitääkö väite paikkaansa. Taivas on sininen ja auringonvaloa tulvii niin sanotusti ovista ja ikkunoista. Aamutoimien jälkeen olemme valmiit varsinaiseen salapoliisityöhön ja lähdemme kaupungille etsimään Otoa. Rex on saanut hotellin vastaanotosta selville taiteilijakonsortion sijainnin, joten otamme suunnan sinne. Mammoran katuja ei ole nimetty, joten mitään osoitteitakaan ei ole käytössä. Jokaisella talolla sen sijaan on nimi ja se toimiikin osoitteena suunnistettaessa tässä isossa kaupungissa. Tietokonepohjainen matka-assistentti puolestaan ohjaa katujen sokkelossa, joskaan Mammorassa sokkeloista ei oikein voi puhua, koskapa kaupunki on rakennettu ruutukaavaan.
Lyhyen kävelyn jälkeen saavumme taiteilijakonsortion toimistoon. Mammorassa ei ole autoja eikä oikein muitakaan kulkuvälineitä paitsi maanalainen juna, joka kiertää kaupungin alla sekä pienet sähköbussit, jotka kiertelevät Mammoran ainoilla päällystetyillä kaduilla. Jalankulku on käytännöllisin tapa liikkua täällä, eivätkä välimatkat ole järisyttävän pitkiä, etteikö niitä jaksaisi taittaa jalkaisin. Taiteilijoiden toimisto on pieni ja pöydän takana istuu tukevahko vanhempi rouvashenkilö.