Unelmien pilvilinna

Valpastumme, kun ohjaustaulun varoitusääni alkaa soida. Miina hämmentyy ja toteaa piipityksen keskellä hätääntyneellä äänellä.

- Jotain on tekeillä!

Bomfel pysäyttää varmuuden vuoksi suihkusuuttimen, ja helipumpperi jää paikoilleen. Annamme aluksen laskeutua hitaasti joen pohjaan. Samassa yläpuoleltamme kuuluu metallinen kolahdus. Ajotietokoneemme antaa salamannopeasti tilanneselvityksen teknisellä äänellä.

- Aluksen katossa on havaittu magneettinen häiriö.

Vilkaisemme toisiamme, mutta emme ehdi reagoida, kun helipumpperi alkaa kohota. Nousu kiihtyy ja nousemme vedenpinnan yläpuolelle. Katsomme ikkunoista, miten aluksemme nousee ensin puiden latvusten korkeudelle ja siitä yhä ylemmäs. Mestari Bomfel on kytkenyt kattokameran, ja yritämme hahmottaa yläpuolellamme olevaa "magneettista häiriötä". Bomfel kääntyy meidän suuntaan.

- Luulen, että jokin lentoalus on ottanut meidät magneettiseen otteeseensa ja vetää parhaillaan yläilmoihin. Katsokaa tuota metallivaijerien kimppua!

Jokin magneetti on kiinnittynyt aluksemme kattoon ja hilaa kulkuvälinettämme voimalla pilvien korkeudelle. Sivuikkunoista näemme, miten valkoiset pilvenhattarat jäävät alapuolellemme. Nousuvauhtimme hidastuu. Kattokameran ottamaan kuvaan ilmestyy valtava ilmassa leijuva laitos. Kuva tummuu, kun telakoidumme jättiläismäisen rakennelman sisuksiin. Bomfel on saanut kaappaajistamme jotain selville.

- Tuo suunnaton rakennelma on niin sanottu pilvilinna. En tiennyt, että niitä on enää olemassa, mutta näköjään ainakin tämä yksilö on yhä käytössä.

Rex katsahtaa Bomfelia ja esittää aiheellisen kysymyksen.

- Pilvilinna? Mikä se on?

Ajotietokone on kuullut kysymyksen ja antaa lyhyen luennon ennen kuin mestari ehtii puhumaan. Terävä sukupuoleton kone on äänessä.

- Pilvilinna… metallinen taivastukikohta… kaksoissodan aikainen taivaalla leijuva pienoiskaupunki… lentoalusten taivassatama…

Bomfel katkaisee sähköäänen selostuksen ja jatkaa.

- Niin, pilvilinnat olivat taivaalle sijoitettuja lentotukialuksia kaksoissodan aikana. Kuten kuulitte, ne olivat oikeastaan pieniä kaupunkeja vähän samaan tapaan kuin se kaupunkimainen merialus, jolta pakenimme jokin aikaa sitten.