Odotamme jännittyneinä, miten tahmapanos vaikuttaa. Olemme ällikällä lyötyjä. Tahmainen aineemme kovettuu ja hilseilee pois. Mestari yrittää selittää tapahtumaa.
- Hmm… Heillä täytyy olla jokin kuumentava pinta, joka jähmettää tahma-aineemme.
Juuri kun olemme ihmettelemässä hyökkäyksemme epäonnistumista, helipumpperimme alkaa kääntyä jyrkästi vasemmalle. Turvavaljaat laskeutuvat automaattisesti yllemme. Mestari kiinnittyy lattiaan magneettisesti. Aluksemme kääntyy yhä vain enemmän, kunnes olemme täysin ylösalaisin. Miina haukkoo henkeään.
- Mestari, mitä tämä tarkoittaa?
Roikumme päät alaspäin turvavaljaidemme varassa. Aluksemme on käännetty ympäri, eikä meillä ole aavistustakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mestari yrittää parhaansa mukaan ymmärtää tapahtunutta.
- En osaa sanoa! Vihollisella on jokin metku mielessään.
Rex aavistaa jotain.
- Näin emme ainakaan pääse ajamalla pakoon, kun renkaamme sojottavat kohti taivasta!
Onneksi vihreä ionikupu tukee pehmeästi, sillä tässä asennossa olisi muuten tukalaa olla. Mestari kehottaa meitä laskeutumaan istuiminemme aluksen sisäkatolle. Irrotan tuolini katoksi muuttuneesta lattiasta ja annan tekniikan leijuttaa istuimen alas. Ionikupu häviää ja turvavaljaat vapauttavat minut tuolistani. Seisomme nyt katolla ja katselemme peilikuvaksi kääntynyttä ohjaamoa. Mestari antaa lisää ohjeita.
- Pukekaa levitaatioasut yllenne siltä varalta, että alus kääntyy takaisin oikeaan asentoon.
Ahtaudumme leijunta-asuihin ja palaamme ohjaamoon. Olemme pysähdyksissä ja yritämme selvittää ikkunasta, mitä on tekeillä. Droonimme kiertelee yhä ympäristössä ja kuvaa ahdinkoamme. Vihollisalus pitää meitä edelleen otteessaan, emmekä pääse nyt pakoon. Kauko tiedustelee seuraavia siirtojamme.
- Mestari, mitä nyt teemme?
Mestarilla lienee vielä ässä hihassaan, joskin puhe hänen hihoistaan on lähinnä sarkasmia.
- Tulkaa! Menemme alas rahtitilaan… tai oikeastaan nyt siis ylös, heh!
Oho! Mestari heitti vitsin! Enpä ole ennen kuullut tuon peltikuution vitsailevan. Myös mestarin naurahdukset ovat äärimmäisen harvinaisia ja yllättävät joka kerta, kun kuulen sellaisia.