Olemme siirtyneet Babyn asuntoon. Alkuilta on vaihtunut illaksi ja pimeys on laskeutunut Mammoran ylle. Nuorikko istuutuu sohvalle aluksi hieman etäälle toisistaan. Miehemme on ryhtynyt suorastaan esiintyväksi laulajaksi, sillä nyt ämyreistä kajahtaa ihana Io Che Non Vivo -niminen rakastavaisten balladi, jota tekstityksen mukaan on aikoinaan esittänyt muiden muassa sellainen laulajamies kuin Patrizio Buanne. Rakas lukijani, nyt olisi aika vaihtaa levyä ja ryhtyä kuuntelemaan tätä iki-ihanaa laulua, jonka historiatietokoneeni kertoo kulkevan myös nimellä You Don’t Have to Say You Love Me. Kuuntelen herkistyneenä laulua, joka on kuin ikuisen rakkauden ylistys kenelle tahansa armaalle. Sanoituksesta päätellen nämä kaksi rakastavaista ovat tainneet lopulta löytää toisensa. Baby on jo kerran ollut kadoksissa, mutta Pirgel on sinnikkään etsinnän tuloksena löytänyt hänet ja valloittanut nuoren naisen tunteet. Jälleen kerran tyttösen poskelle vierähtää kirkas kyynel kuunnellessaan komeaäänisen uuden ystävänsä rakkaudentunnusta. Minun on myönnettävä, että äänisuunnittelijana Wouldiwas on onnistunut erinomaisesti. Lauluvalinnat ovat toistaiseksi olleet jotakuinkin täydellisiä tähän virtuaaliesitykseen. Tunnelmallinen ilta etenee. Pirgel istahtaa Baby Blun vierelle ja ottaa tätä kädestä. Nuoripari katsoo toisiaan silmiin. Hetken on aivan hiljaista ja me kaikki katsojat odotamme jännittyneinä, miten ilta tästä kehittyy. Äänentoistolaitteista alkaa taas kuulua musiikkia. Vuorossa on hidas ja rauhallinen laulu, jonka nimi vilahtaa tekstityksessä. Tietokoneeni selostaa korvanappiini, että tämä Can’t Help Falling in Love on ikivanha rakkauslaulu, jota ovat aikoinaan esittäneet useat eri artistit. Pirgel pääsee jälleen oikeuksiinsa mainiona laulajana. Sinunkin, rakas lukijani, olisi nyt hyvä hetki pistää tämä laulu soimaan, jotta saat käsityksen, miten tunnelmallinen ilta näillä kahdella nuorella on meneillään. Pari lähestyy toisiaan ja istuu nyt entistä tiiviimmin kyljet kiinni toisissaan. Ilmassa on suuren rakkauden tuntua. Mietin, että tällaisiako näytöksiä nämä Mammoran studiot suoltavat, mutta sitten muistin, että Otohan on toimintaproduktioiden sijaisnäyttelijä. Siitä päätellen lempeä ylitsepursuavien rakkaustuotantojen lisäksi tuotantolinjalla taitaa olla myös toimintaa ja säpinää. En tiedä, olenko niistä niin kovin kiinnostunut, mutta varmasti niillekin oma yleisönsä löytyy. Vilkaisen vaihteeksi, miten muut seuraavat esitystä. Miina ainakin näyttää eläytyvän täysillä näytökseen. Kauko seuraa omaa rooliaan tarkkaavaisesti, vaikkakin hänen tilallaan on nyt tekniikkaa ja mekaniikkaa. Rexistä en oikein osaa sanoa, miten hän tähän rakkaushömpötykseen suhtautuu.