Miina heittää katseensa minuun. Olemme molemmat puulla päähän lyötyjä. Miina ei löydä sanoja.

- Mutta… eihän meillä pitänyt olla tuota tuhovälinettä mukanamme.

Mietimme ääneen, mistä Kauko on saanut hovertin, mutta emme keksi ketään muuta kuin Gorban. Vanhan ukkorähjän on täytynyt jotenkin saada ujutettua tuo kauhistuttava tappolaite Kaukolle, joka on todellakin osannut pitää suunsa. Nyt ymmärrän myös, miksi sinne tuhoon tuomittuun helipumpperiin piti vielä palata viime tipassa. Hovertti kiitää ilmassa ja lentää kevyesti robottien rintakehän läpi synnyttäen siistin pienen reiän koneiston keskelle. Ensimmäiset penetraatiot eivät tunnu tehoavan, mutta hovertti kiertää ilmassa nopeasti tehden tuhojaan ällistyttävällä nopeudella. Näen, miten kyborgin toisensa perään putoaa polvilleen ja sammuu lopulta kokonaan. Mustia miehiä tulee kuitenkin koko ajan lisää ja olemme kohta alakynnessä. Oton sininen sähkösapeli viilettää vaakatasossa leikaten koneita minkä ehtii. Mestari on joutunut usean vihollisen yhteiseen lähitaisteluun ja yrittää parhaansa mukaan selviytyä. Rex sylkee repustaan polttopalloja, jotka nekin kylvävät tuhoaan, minkä ehtivät. En uskalla pitkään enää katsoa hävitystä, sillä miehemme joutuvat yhä vain ahtaammalle. Iso-Iitan eteneminen on pysähtynyt edessä käytävään sekasortoiseen kaupunkisotaan. Mustat miehet sentään vähenevät onneksi koko ajan, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Rex kumppaneineen on tiivistynyt jo yhteen nippuun ja kymmenet robotit lähestyvät ryhmää uhkaavasti. Lopulta miehemme on luovutettava ja taistelu taukoaa. Seuraa hiljaisuus. Salamointi ja kipinöinti on lakannut. Lyhyen äänettömyyden rikkoo tuttu naisääni.

- Rex! Mestari Bomfel! Luovuttakaa jo! Ette mahda minulle mitään.

Fatima kuulostaa itsevarmalta. Samalla nahka-asuinen nainen astelee kulkupelistään kohti taistelutannerta vierellään uskollinen Hälk Folsan.