Istuin tänään iltapäivällä bussissa ja katselin onnikan ikkunoista ulkona raivonnutta rankkaa vesisadetta. Sadekuuro oli hyvin paikallinen, sillä näin jo kaukaa, miten taivas muutaman kilometrin päässä oli vaalean harmaa paksun sadeverhon peittäessä näkymiä. Ikävintä tuossa kuurossa oli se, että bussi oli parhaillaan ajamassa sitä kohti, ja minä sen kyydissä saapumassa kohtapuoliin määränpäähäni. Mietin jo, mikä minua perillä odottaa. Saanko niskaani täyslaidallisen vettä vai ehtiikö sadepilvi lipua ohitse? Onneksi en kastunut. Vesisade oli nimittäin juuri käynyt kastelemassa paikkoja, kun saavuin perille. Aurinko paistoi eikä sadekuurosta ollut juuri muuta tietoa kuin märkä kadunpinta. Pääsin siis kotiin kuivin jaloin ja olin siitä hetken onnellinen, sillä sateenvarjo ei sattunut aamulla mukaani.

Lisää ilonaiheita odotti kotioven kynnyksellä. Postinjakaja oli tiputtanut postiluukusta mukavan yllätyksen, jota tosin oli jo ehtinyt vähän odotella. Lattialla lojui uunituore tietokonekulttuurin erikoislehti Skrolli ja sen poltteleva syysnumero 3/2018. Uusin aviisi paneutuu demoihin, tietokonetaiteeseen, koodaamiseen, hardikseen ja moneen muuhun aihepiiriin. Musiikin harrastajana ja tietokonepohjaiseen musisointiin tutustuneena otin ilolla vastaan mielenkiintoisen MIDI-dataan johdattavan artikkelin. Lisää huippujuttuja on tiedossa, kun lukija pääsee sukeltamaan vektoritiiliin. Kotitietokoneista kiinnostuneet löytävät lehdestä taatut 64-sivut. Historian lehtiäkin käännetään, kun artikkelissa esitellään tänä vuonna 35 vuotta täyttävä Aloittelijan tietokonekirja. Tuhti lukupaketti sisältää jälleen 84 sivua tiivistä tekstiä tietokoneista ja vähän kaikesta muustakin, mikä vain suinkin sivuaa tietotekniikkaa. Syksyn pimenevät ja sateiset illat ovat muisto vain, kun nörtti pääsee Skrollin lehtien väliin.