Viime torstai-iltani meni viihteen merkeissä. Ostin jokin aikaa sitten lipun Chess på svenska -musikaaliin, jota esitetään paraikaa Helsingin Svenska Teaternissa. Lipun ostossa ilmeni kaikenlaisia ongelmia, jotka eivät suinkaan ratkenneet myyntitiskillä vaan viimeinen yllättävä epämiellyttävyys odotti teatterissa. Helsingin keskustan Stockmannin lipunmyyntipisteessä kaikki ei sujunut kuin Strömsössä, kuten kulunut sanonta kuuluu. Sinänsä tämä letkautus sopii hyvin tähän tilanteeseen, sillä olinhan ostamassa pääsylippua ruotsalaiseen teatteriin. Olin aikeissa maksaa lipun kulttuurisetelillä tai mitä siitä oli enää jäljellä. Kerroin selvästi myyjälle, että maksan erotuksen rahalla, mutta ilmeisesti artikulointini oli kaiketi sitten sen verran kehnoa, että viesti ei mennyt perille. Ostoksia peruttiin ja kuitteja kirjoitettiin niin, etten enää ollut tarkalleen perillä, missä ostoprosessin vaiheessa lopulta mentiin. Myyjä ähelsi kaupanteon kanssa aikansa, ja sain lopulta lipun käteeni ja ehkä myös veloituksetkin menivät jotenkuten oikein. Hieman pettyneenä ja tyytymättömänä palveluun lähdin pois myyntipalvelusta.

Pitkään minun ei tarvinnut odottaa viihdeiltaa, sillä esitys oli jo puolentoista viikon kuluttua. Vastaanotto Svenska Teaternissa oli ystävällinen ja lämminhenkinen. Henkilökunta oli jo ovella auliisti opastamassa vieraita ja tietysti kauppaamassa käsiohjelmaa. Istumapaikkani oli ensimmäisellä parvella takarivissä aivan seinän vieressä. Kun olin löytänyt numeroidun tuolini, sain kokea epämiellyttävän yllätyksen. Istumapaikkani sijaitsi tolpan takana. No niin, se sitten siitä musikaali-illasta. En osaa sanoa, oliko istumapaikan valinta Stockmannin lipunmyyjän taitamattomuutta vai huolimattomuutta, mutta hänen olisi ammattilaisena tullut tarjota minulle jotain muuta paikkaa teatterissa kuin tolpan takana sijaitsevaa istuinta. Edessäni olleet kaksi muuta tuolia samaisen tolpan takana olivat tyhjiä, joten jotkut fiksut myyjät olivat osanneet olla myymättä juuri niitä näköesteellisiä paikkoja.

Musikaaliesitys alkoi täsmälleen iltaseitsemältä. Minulla ei ollut mitään ennakkotietoja tai käsitystä Chess-musikaalista, joten odotin innolla esitystä. Toki tiesin, että jonkinlaiseksi hitiksi 1980-luvulla noussut One Night in Bangkok oli kyseisestä musikaalista, mutta muuten musiikki oli minulle uutta. Koin toisen yllätyksen, kun aistin, miten synkkä ja mustanpuhuva Chess-musikaali on. Olin odottanut jotain kevyempää, mutta aivan näin raskasta aihetta en osannut kuvitella. Tokkopa kylmän sodan aikaisista asioista mitään iloista kerrottavaa onkaan eli kaipa tämä edusti hyvin sen ajan maailmanpolitiikan tunnelmaa. Musikaalissa on paljon lauluosuuksia. Toisin sanoen esityksessä on runsaasti musiikkia, mikä hemmotteli yleisöä. Monet laulut ovat hyvin kauniita ja niitä voisi kuunnella toistamiseenkin. Onneksi edessäni ollut tolppa ei täysin estänyt näkyvyyttä lavalle, ja näin ja kuulin hyvin esityksen. Chess på svenska oli samalla ensimmäinen kertani Svenska Teaternissa. Tulevaisuus saa näyttää, syntyykö tästä pitempikin asiakassuhde. Alku ainakin käynnistyi kompastellen.