Koskenlaskija - osa 36

Vuosien mittaan lisää kaikkea janonnut Tuomas oli vähissä erin ryhtynyt laajentamaan kukoistavia liiketoimiaan pysytellen kuitenkin edelleen kiinteistöalalla, mutta ulottaen toimintaansa alati uusille ja tuntemattomille alueille sekä asiakaskuntiin. Hämäräbisneksiltäkään ei aina vältytty eivätkä kaikki miesten käyttämät kainostelemattomat keinot aivan joka kerta kestäneet kirkkainta päivänvaloa, mutta kuten viidakon vanha sanonta osasi ohjeistaa, niin kaikki keinot olivat sallittuja mikä koski rikastumista ja varallisuuden ansaintaa jäämättä kiinni. Eräässä aluksi tuiki tavanomaiselta vaikuttaneessa myyntitilaisuudessa Tuomas kohtasi hyvin pukeutuneen ja tyylikkään vanhemman herrasmiehen, jota olisi ulkoisen olemuksensa puolesta voinut hyvällä syyllä kutsua vaikka jonkin italialaisperäisen kauppiassuvun päämieheksi tai jos aivan rehellisiä tässä kuvauksessa ollaan, niin tuo edustava eläköitymisikää kolkuttanut herrasväen keikari olisi hyvin käynyt takavuosien gangsterielokuvien donista. Elettiin eteläisen pallonpuoliskon loppukesää ja säätilaltaan jo aavistuksen viilenneitä päiviä. Auringon edelleen paistaessa mutta matalalta, ja säteiden tulokulman lannistuttamassa, pitkien varjojen ajanjaksossa väki oli alkanut pukeutua paksummin ja vaatekerrastot olivat vaihtuneet kesän kevyistä pikeepaidoista, vaaleista puuvillahousuista ja nuorison teepaidoista ja sortseista hihoiltaan ranteisiin asti ulottuviin kauluspaitoihin, välikausitakkeihin ja suoriin pitkälahkeisiin tummiin housuihin tukevien nahkakenkien viimeistellessä vuodenaikaan tyypillisen katumuodin. Tuomas oli esittelemässä komeaa yksikerroksista talokokonaisuutta kaupungin hienostoasuinalueella, jossa asumusten pihoilla komeilivat poikkeuksetta turkoosinväriset uima-altaat, arkkitehtonisesti hoidetut puutarhat ja tiilimurskapäällysteiset tenniskentät pienine huvimajoineen ja katettuine terasseineen. Päätään kallistaen pohtiessaan Tuomas oli tunnistavinaan, että ostajakandidaatti oli kuin olikin paikallisen, mutta virallisesti pahamaineettoman perheyrityksen päämies herra Brunogallo, joka oli tullut katsomaan sopivaa poikamiesasuntoa toistaiseksi vielä naimattomalle, mutta kaupungin uroiden havittelemalle häikäisevän kauniille, tummalle tyttärelleen. Siinä se täydellisesti leikattuun ja istuvaan mustaan pukuun sonnustautunut, noin kuusissakymmenissään ollut viiksetön herra seisoi ikääntyneen uurteet suupielissään, vitivalkoinen villakangastakki hartioillaan ja borsalinosta seuraava pienempi musta ja harmaalla silkkinauhalla somisteltu huopahattu päässään ja tuumaili kädet takinhihoista vapaina ja manttelin lipeistä pidellen Tuomaan esittelemää asuntoa. Etäämmällä vanhemman miehen jokaista pienintäkin liikettä vahti kaksi rotevanoloista gorillaa, joista toisella oli yllään kaulaan asti yltänyt musta poolopaita ja samaa väriä ollut musta moitteeton puku. Kaverillaan siinä vieressä oli syvänpunainen kuvioimaton solmio mustan kauluspaidan päällä mustan kevyen puvun peittäessä raamikkaan kropan. Turhaa lienee kaiketi tässä nyt enää mainita mitään suurella todennäköisyydellä henkivartijoiksi leimautuneiden jäntevien, leveähartiaisten miekkosten mustista aurinkolaseista ja vatsan päälle ristiin asetelluista käsistä, mutta todettakoon nyt tämäkin tosiasia vielä tässä, jotta illuusio koko lailla stereotyyppisestä sisilialaisliikemiehestä nykyaikaisine lakeijoineen olisi kaikkiaan rikkumaton. Seurueeseen kuului vielä yksi, erehdyttävästi nuoremmalta kirjanpitäjältä näyttänyt silmälasipäinen pienempi mies, joka seisoi don Brunogallon rinnalla niin ikään istuvasti leikattu musta liituraitainen puku ja pitkä musta popliinitakki yllään pidellen ruskeasta härännahasta tehtyä, vuosikymmenien parkkiinnuttamaa ja kuluneesta kunnosta päätellen monen suvun ikäistä laihaa asiakirjasalkkua kädessään. Pikkumies oli isäntänsä lähes kaksimetriseen pituuteen verrattuna lyhyenläntä ja esitteli itsensä Torrellini-nimiseksi päämiehensä advokaatiksi, joka hoiti vaiteliaan vanhan herran puolesta puhumisen korrektilla koulussa opitulla kielitaidolla ja lähes täydellistä englantia ääntäen. Torrellinin puheesta oli vaikeaa päätellä, oliko mies syntyperäinen argentiinalainen, italialainen vai saksalainen, mutta ulkoiset piirteet viittasivat yhtä kaikki eurooppalaisiin sukujuuriin.

Julkaistu tiistaina 19.2.2013 klo 17:31 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 35
Seuraava
Koskenlaskija - osa 37
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä