Sähköpostiviestittelyä jatkui muutamia päiviä. Tuomas alkoi osoittaa kärsimättömyyden merkkejä. Olihan odottaminen kutkuttavan jännittävää, kun ei oikein tiennyt, minkälaisesta ostajaehdokkaasta lopulta oli kysymys. Eräänä iltapäivänä elektroniseen postilaatikkoon kuitenkin kilahti viimein kauan ja hartaasti odotettu viesti. Tuomas malttoi tuskin odottaa ja hosui hiiren kanssa niin, että kursori juoksi kuvaruudulla osumatta alkuun lainkaan tarkoitetulle riville. Taisipa mieheltä päästä joku ärräpääkin, kun kerran tai pari nuolenkärki liukui joko rivin yläpuolelle tai sen alapuolelle eikä hiiren eli sen sormien välissä kuljetettavan osoitinlaitteen naksahdus saanut mitään aikaiseksi. Käsi rauhoittui ja teräväpäistä nuolenkärkeä imitoinut kuvajainen seisahtui lihavoiduilla kirjaimilla otsikoidun vasta saapuneesta ja vielä lukemattomasta viestistä kielivän rivin päälle. Tottunut tuplanapautus pompautti pienen ikkunaksi kutsutun vuorovaikutuselementin näytölle ja paljasti häpeilemättä sähköviestin jännittävän sisällön. Tuomaan tarkkaavaiset siniset silmät valuivat ikkunan yläreunasta nopeilla liikkeillä alaspäin ja skannasivat tärkeimmät avainsanat tekstistä. Ensinnä katse kohdistui tekstin loppuun, jossa mies esittäytyi ja kertoi nimekseen Raul Besmerberg. Nimen alla oli vielä matkapuhelimelle tyypillinen pitkä numerosarja. Iirikset nousivat takaisin sanoman alkuun ja ryhtyivät nyt lukemaan ajatuksella ostajan aiempiin nootteihin verrattuna monisanaisempaa mailia. Besmerberg kertoi tosiaan olevansa jonnin verran kiinnostunut Tuomaan kaupan olleista tonteista, mutta luonnollisesti halusi ensin nähdä ennestään tuntematonta maastoa ja tietenkin keskustella kaupan ehdoista sekä ajatuksista rakentaa paikalle Tuomaan kaavailema lomakylä. Ostaja ehdotti tapaamista Löysäisissä ja pyysi Tuomasta soittamaan jossakin sopivassa välissä tarkemmasta tapaamisajankohdasta sopimiseksi. Tuomashan ei aikaillut ja taisi jättää loput tarinasta vähemmälle huomiolle eikä jutussa toisaalta mitään tämän olennaisempaa ollutkaan. Käsi hamusi jo kännykkäkapulalle ja vasen koura oli selvästikin valmistautunut pitelemään puhelinkojetta sillä aikaa kun oikean käden etusormi alkoi tökkiä numeroita lasipintaiselle kosketusnäytölle. Viimeisen numeroparin jälkeen vasuri nousi hetkeäkään viipyilemättä vasemmalle korvalle. Aparaatista kuului tuttu äänimerkki, joka ilmaisi, että jokin digitaalikeskus oli alkanut yhdistellä koneita toisiinsa tulevaa puheyhteyttä silmällä pitäen. Muutaman äänimerkin jälkeen kuului matalaääninen vastaus, kun Besmerberg vastasi pelkällä sukunimellään vakuuttavasti ja ehkä vähän luottamustakin herättäneellä bassolla. Tuomaan kurkkua hieman kuivasi. Sitä teki se jännitys, sillä miestä totta vie hieman jännitti ison kaupan edellä. Sanat tuli nyt valita tarkoin, jotta unelmakauppa ei kariutuisi ainakaan huonoihin sanavalintoihin tai liialliseen arroganttiin käytökseen. Sadasosasekuntien ajan Tuomas luuli jo, ettei saa sanaa suustaan lainkaan, mutta huoli oli turhaa, koska ostaja ei tajunnut eikä kyennyt mittamaan niin lyhyttä aikaa, kun hän jo kuuli Tuomaan tervehdyksen ja esittelyn normaalin miehekkäällä äänellä.