Koskenlaskija - osa 74

Tuomas palasi illemmalla koruttomaan motelliin ja hiippaili ääntäkään päästämättä valppaasti aika ajoin sivuille ja taakseen vilkuillen nähdäkseen josko joku oli kaikista hänen huolellisista varotoimistaan huolimatta päässyt kintereille. Mies kartteli avonaisia kulkureittejä ja yritti kiertää seinien reunustoja mukaillen ja puiden sekä pensaiden katveissa hipsien huoneensa ovelle, jonka eteen hän vaiherikkaiden ja monimuotoisen mutkittelevien kiertelyjen jälkeen päätyi. Tuomas työnsi jännityksestä hikoilevan kätensä kangashousujensa sivutaskuun ja veti sieltä motellihuoneensa pienen sahalaitaisen avaimen, jonka varovaisesti asetti lukkopesään avaimen päästäen samalla vaimean rahinan lukon haittojen etsiessä vastinpareja teräväreunaisen avausvälineen urista metallin sukeltaessa pimeään mekaniikkaonteloon. Ennen kuin tuo sama jännittynyt oikeanpuoleinen käsi käänsi avainta lukossa, hoikka vartalo kääntyi paikoillaan melkein puoliympyrän mitan ja toimeton vasen käsi nosti hetkeksi aurinkolasit kohti otsaa paljastaen tarkkailevat siniset silmät, jotka useaan kertaan skannasivat vasemmalta oikealle ja takaisin oikealta vasemmalle ilta-auringon selkeästi valaisemia lähialueita ja motellin rivitalojen keskelle muodostunutta autiota piha-aukiota. Kaikkialla oli kuolemanhiljaista ja vain heikko puiden lehtien kahina leppeässä tuulenvireessä rikkoi äänettömyyden silloin tällöin. Heikkokuuloisempi olisi voinut helposti kuulla askeleita joko hiekkaisella pihalla tai sitä kiertäneellä neliönmuotoisten betonilaattojen muodostamalla jalkakäytäväksi tarkoitetulla kulkureitillä, mutta sillä kertaa motellin pihapiiristä ei kuulunut inahdustakaan. Mustat lasit laskeutuivat takaisin nenänvarren pidäteltäväksi ja Tuomaan katse kohdistui takaisin oven avaamiseen, jossa avain vihdoin pääsi tehtäväänsä ja kääntyi hitaasti myötäpäivään jonkun matkan vetäen lopussa lukon kielen oven sisään ja vapauttaen näin uksen lukituksesta. Avainta pidellyt käsi raotti ovea vetäen sitä ulospäin taas äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Ovi avautui juuri ja juuri sen verran, että tumma, laiha miehen hahmo mahtui ovenraosta hivuttautumaan sisälle nopeasti kuin kärppä, ja saman tien kevytrakenteinen dörtsi teki käänteisen liikkeen rasvattujen saranoidensa varassa ja sulkeutui yhtä äänettömästi ja hitaasti kuin oli avautunutkin. Lukko naksahti kiinni Tuomaan selän takana ja vielä pronssiväriä heijastellut varmuusketjun nuppikin luisui pitkän ja kapean uran pohjalle jättäen paksun kettingin hetkeksi huojumaan. Sisään astunut mies taisi hetken huokaista helpotuksesta ja heitti sitten hyvin palvelleen avaimen ja muovisen kauppakassin keskellä pientä huonetta sijainneen sängyn päiväpeitolle. Päivä oli ollut kuuma ja hiostava, ja pitkän pakomatkan päätteeksi Tuomas aikoi virkistäytyä kylmän suihkun alla. Pahaa aavistamatta hän astui kopinkokoiseen kylpyhuoneeseen ja ennen kuin ehti avata kauluspaitansa toiseksi ylimmän napin, hän alkoi nähdä tähtiä mustalla taivaalla.

Julkaistu perjantaina 12.4.2013 klo 16:20 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 73
Seuraava
Keltaisten kassien kevät
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä