Tällä viikolla ei ole voinut välttyä huomaamasta erästä erityispiirrettä Stockmann-paikkakunnilla. Kaduilla on jo useamman päivän ajan kävellyt vastaan lukemattomia kansalaisia keltaiset kassit käsissä. Ilmiöstä voi päätellä, että jälleen on jo kohta perinteeksi muodostuneiden Hullujen Päivien aika. Olen vuosien mittaan yrittänyt vältellä koko tapahtumaa, koska tarjoukset eivät aina ole olleet tarpeellisia enkä ole halunnut shoppailla ahtaudessa ja väentungoksessa. Aina toki katson tarjouksia, josko myyntiin on tullut jotain ostamisen arvoista, ja usein olen lopulta myös tehnyt hyvät kaupat hulluttelupäivillä. Tänä keväänä käytin hyväkseni Stockan Herkun tarjouksia samoin kuin viime syksynäkin, sillä edullisilla ruokaostoksilla voi todella säästää jotain toisin kuin muilla turhanpäiväisillä tarjousostoksilla. Tällä erää en ostanut kuin neljä tuotetta ja pääsin väenpaljoudesta huolimatta ällistyttävän nopeasti kassoistakin läpi, kun valitsin aivan äärimmäisen kassan pitkästä rivistöstä. Palvelu kassalla oli, sanoisinko nyt aivan ylitsevuotavaisen ystävällistä. Hullujen Päivien tavan mukaan kassatiskin toisessa päässä seisoo tyypillisesti kassa-apulainen, joka pakkaa ostokset kasseihin. Näin oli tälläkin käynnilläni, ja kassarouva vielä erikseen kysyi, saako ostokset pakata. Hetken siinä mietin, tarvitsenko taas uuden muovikassin, sillä laukussani oli ostoksia varten monikäyttöinen kauppakassi. Myönnyin, sillä sainhan siinä sitten uuden roskispussin. Maksettuani astuin muutaman askeleen eteenpäin, ja siellä minua odotti kassa-assistentti käsissään kaksi keltaista muovikassia. Ihmettelin ääneen kahta kassia, johon apulainen vain totesi, että näin ostoksia on helpompi kantaa, kun paino jakautuu molemmille käsille. Se oli kieltämättä fiksusti ajateltu tai sitten ohjeistettu, vaikka hieman hulppealtahan se tuntui kantaa vain kahta tuotetta yhdessä kassissa.

Markkinoinnin ammattilaisena löysin nopeasti toisenkin ja kolmannenkin syyn kahteen muovikassiin ja nimenomaan kahden käden käytölle. Nyt kun kuljeskelin kaupungilla keltainen kassi molemmissa käsissä, mainostin Hulluja Päiviä käytännössä kaksin verroin. Kassini paistoi ohikulkijoiden silmiin kävelinpä sitten vasen tai oikea kylki seinää vasten. Toinen kasseista oli siis aina näkyvissä kadun puolelle, mikä tuplasi veskojen markkinointitehon. Keltaiset kassithan ovat mitä mainioin markkinointiväline, ja erityisesti juuri keltainen väri on markkinoinnissa tunnettu perinteinen huomioväri. Saattaa tietysti olla, että kaikki oli pelkkää sattumaa, mutta saattaahan olla myös niinkin, että kaikki oli tarkkaan ja perusteellisesti harkittu Stockmannin juonikkaalla markkinointiosastolla. Muovikassit ovat suhteellisen edullisia, ja asiakkaille niitä jaetaan auliisti ihan jo senkin vuoksi, että ostoksilla käyneet shoppailijat saadaan ulkona näyttämään aivan kuin he olisivat ostaneet Hulluilta Päiviltä kassikaupalla tavaraa. Tällaisen illuusion luominen markkinoinnissa on tärkeää, sillä se antaa kaupungilla vaikutelman, että tarjolla on nyt niin paljon edullisia (lue: halpoja) tuotteita, että niiden kantamiseen tarvitaan kassi poikineen. Tokihan neljän tavaran ostokseni olisivat helposti mahtuneet yhteenkin kassiin, mutta silloin nämä edellä mainitut markkinointikikat eivät olisi olleet yhtä tehokkaita. Kamalaa tuhlaamistahan tämä tietysti oli, mutta eiköhän koko kampanjassa pohjimmiltaan olekin kyse tuhlaamisesta.