Pitkä ja lukuisista numeroista muodostunut mystinen koodi oli näppäiltävä huolellisesti ja äärimmäistä tarkkuutta noudattaen ja virheellisiä arvoja sisältäneitä numerosarjoja sai yrittää ainoastaan kaksi kertaa. Ensimmäisen yrityskerran jälkeen numeroletkaa sai kokeilla uudestaan vasta viidentoista tuskastuttavan pitkän minuutin kuluttua. Toisen epäonnisen kerran jälkeen odotusaika venyi jo tuntiin. Kolmannen kohtalokkaan virheellisen yrityksen jälkeen selittämätön arkku lukittui pysyvästi ja ainoa tapa saada sisältö ehjänä haltuunsa oli palauttaa kontti takaisin lähettäjälle lukon uudelleenkoodausta varten. Arkun murtaminen eikä liiemmin lukonkaan tärveleminen tulleet kyseeseen, koska sellaiset yrittämiset olisivat tuhonneet arvoituksellisen sisällön arkussa olleilla pienillä panoksilla. Jalmari oli avannut näitä tällaisia kapistuksia jo useaan kertaa aiemmin ja tiesi olla hyvin varovainen ja huolellinen. Numerot tuli näppäillä kaiken kukkuraksi suhteellisen nopeassa tahdissa eli mitään vitkastelua ei tehtävässä sallittu. Mikäli numerojen välissä oli lukituskoneiston pienen tietokoneen mielestä liian pitkä tauko, tulkitsi tuo puoliälykäs lukkomekanismi naputtelut virheelliseksi näppäilyksi ja tuloksena oli edellä virheellisistä suorituksista kuvattu tilanne. Einokin odotti jännittyneenä, mitä jännittävää arkusta paljastuisi, kun sen kansi viimein loksahti auki lukituksesta. Jalmari nosti kannen varovasti ylös ja työnsi kätensä arkun uumeniin. Sieltä nousi pieni mattamusta metallirasia, jonka hän asetti suurta varovaisuutta noudattaen pöydälle alumiiniarkun viereen. Vielä hän kaivoi kontista esiin paksuhkon valkean tutkimuslaitoksen logolla varustetun kuoren, jonka sisältä ilmestyi yksisivuinen kirje ja pieni monisivuinen lehtiö. Jalmari ojensi aivan käyttöohjeelta vaikuttaneen vihon Einolle ja alkoi itse tavailla kädessä pitelemäänsä kirjettä puoliksi ääneen. Eino plarasi sormiensa välissä vihkoa sen sisällöstä kuitenkaan juuri mitään ymmärtämättä, mutta kohta hänen keskittymisensä herpaantui, kun vanhempi mies hihkaisi ja kehotti ystäväänsä herkistämään terävää kuuloaan. Askissa oli nimittäin tyystin uusi keksintö, jonka tutkimuslaboratorion mainiot diplomi-insinöörit ja tekniikan tohtorit olivat vastikään kehittäneet ja lähettivät oheisena nyt yhden viimeisimmistä prototyypeistä kokeiltavaksi ja testattavaksi luotettavina pitämilleen löysäisläisille. Kirje jatkui ja Jalmari tulkkasi sen lontoonkielistä tekstiä auttavalla englannin kielen taidollaan, jonka hän oli hankkinut takavuosina käymällään pikakurssilla. Tällä välin omiaan puuhannut Eino oli ennättänyt avata rasian ja nostanut sieltä esiin tyylikkäät, mutta ensisilmäykseltä tarkasteltuna tuiki tavallisen näköiset silmälasit. Molemmat miehet hämmästelivät arkista esinettä, mutta selitys löytyi piakkoin mukana seuranneesta kirjeestä, jahka Jalmari pääsi tulkkauksessaan niin pitkälle. Saatteessa kerrottiin lyhyesti, että lasit edustivat uusinta uutta huipputeknologiaa tietotekniikan saralla. Niissä oli sisäänrakennettu pienen pieni minikamera, jonka saattoi paljain silmin nähdä linssien välissä olleesta noin millimetrin mittaisesta pyöreästä reiästä.