Koskenlaskija - osa 122

Tuomas raapaisi koukeroisen allekirjoituksensa mustaprinttiseen kauppasopimukseen ja oli nyt kuittia vaille maanomistaja. Myyntineuvottelija tunki kiireesti kallisarvoisen asiakirjan takaisin vetoketjulliseen salkkuunsa ja Tuomas taitteli oman kappaleensa huolettomasti paidantaskuun.

- Maksu sitten kahden päivän kuluessa tai sopimussakko laukeaa!

Notkea myyntimestari otti jo ensimmäisiä askeliaan takaisin kirkkaan oranssinväriselle pikkuautolleen huutaen matkalla Tuomaalle vielä maksuohjeita. Tuomas hymyili muikeasti ja jäi vielä katseellaan kiertelemään vasta hankkimaansa tonttia. Tästä se sitten alkaa, tuumaili kokenut kiinteistöalan kehäkettu, joka aavistuksen huvittuneena seurasi nuoremman kollegansa hätiköivää lähtöä kiinnittämättä siihen kuitenkaan sen enempää huomiota. Intoa puhkuen tuore maanomistajakeisari palasi Kankaanpäähän ja paineli viipymättä suorinta tietä paikalliseen säästöpankkiin hoitamaan kiinteistöafäärinsä loppuun. Varojen siirto ulkomaiselta tililtä vei tällaisiin ulkomaankomennuksiin kokemattomalta maalaispankilta aikaa, mutta oli vaivan arvoinen kaikista hulppeista palvelumaksuista huolimatta. Siinä pankkivirkailijan toimia ja puhelintoimeksiantoja odotellessaan Tuomas sai massiivisen mahonkitiskin taakse yllättävän vierailijan, kun pankinjohtaja oli saanut kuulla, mistä lie vaikka jonkin talon sisäisen epävirallisen organisaation tiedotuskanavaa pitkin, isosta talletuksesta pankkinsa pohjattomiin holveihin ja tuli hyvän hajuraon etäännyttämänä toivottamaan Tuomaan pankin uudeksi asiakkaaksi. Tuomas kerkesi kuitenkin korjaamaan, että muuttaisi tuota pikaa naapurikuntaan Löysäisiin ja käyttelisi tiliään hyvin todennäköisesti sieltä käsin nyt kun hänellä tuo rantatonttikin oli jo hankittuna. Se tieto sai dirikan hämilleen, ja rillipäinen, määrittelytavasta riippuen noin keski-ikäinen, pohjoismaisen herrain vaatetusketjun halpaan yhdeksänkymmenenyhdeksän euron hintaiseen ruskeahkoon kesäpukuun ja keltaiseen kukkasolmioon sonnustautunut ja kuulemastaan lievästi tyrmistynyt muuten kovin harmaa ja tavallisen näköinen heppu haihtui mitään sen enempää sanomatta takaisin toimiston puolelle akvaariokuutioonsa. Pankkibisnesten jälkeen kiireiseksi heittäytynyt, argentiinalaisen pääjohtajan, vai sanoisimmeko epäsuorasti mafioson, entinen henkilökohtainen kiinteistönvälittäjä kiiruhti siskonsa lainakotterolla vielä samana iltapäivänä parinkymmenen kilometrin päähän Löysäisiin, jossa hän suunnisti paikalliseen kiinteistöfirmaan vain törmätäkseen taas siihen samaan nuoreen kiinteistönvälittäjään, jonka oli aamupäivällä tavannut tonttikaupoilla. Maailma on pieni, kuten sitä tavataan sanoa erityisesti silloin, kun vanha tuttu tavataan uusissa ympyröissä ja niin kävi nytkin, kun Tuomas oli vuokraamassa väliaikaista kortteeria vakituisempaa asuntoa odotellessaan. Rantatontin laho ja mätäinen kesämökki ei ollut asumiskunnossa, joten se oli suosiolla poissa laskuista ja ansaitsi korkeintaan purkutuomion ja siihen päälle varmuuden vakuudeksi murskauspallon suosiollisella heilahduksella aikaansaadun täystuhon.

Julkaistu keskiviikkona 19.6.2013 klo 17:35 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 121
Seuraava
Koskenlaskija - osa 123
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä