Tehokkaampi punainen suoja olisi ollut verraton apu ruuhkaisten kansanjoukkojen keskellä, koska se työnsi ympäriltään pois kaiken eteen sattuneen, ja periaatteessa se olikin osittain suunniteltu kiihkeämpiä kansannousuja taltuttamaan tulleille mellakkapoliiseille jonnekin kauas etelän lämpimiin maihin, joissa kulttuuriin kuului muutenkin helposti syttyvä temperamentti. Varsinaisesti laboratorion tavoitteena oli suunnitella uudenlainen avaruuspuku, mutta sen kehittely oli vielä pahoin kesken ja tämä kypärä oli vain projektin puolivälissä syntynyt sivutuote, mutta kieltämättä näppärä ja käytännöllinen sellainen. Jalmarin esittelemässä kypärässä riitti hämmästelemistä, mutta laboratorion ehkä mielenkiintoisin keksintö oli vielä tyystin esittelemättä. Jalmari käänsi kypärän näyttääkseen Einolle sen sisustaa. Päähineen pohjalla oli pienikokoinen kannellinen tila, jonka vanhan miehen yllättävän näppärät sormet paksuudestaan huolimatta avasivat. Kannen alla oli pieni nappiparistoa muistuttanut pyöreä ohut esine. Jalmari kertoi sen olevan vetypilleri, joka tuotti energiaa suojakilven muodostamiseksi. Tämän enempää vanha herra ei osannut asiaa selittää, sillä se olisi vaatinut vähintäänkin koulun kemiantunnin taitoja vedyn ominaisuuksista energiantuotannossa. Eino tyytyi selitykseen, kun ei itsekään kemiasta juuri mitään tiennyt. Vetypilleriin oli saatu ahdettua niin paljon atomeja, että se riitti kuukauden käyttöä varten, vaikka olisi pitänyt suojakilpeä päällä vuorokaudet ympäriinsä, ja Jalmari kertoi pillereitä olleen yllin kyllin parinkin vuoden tarpeeseen. Eino-paran suu oli nyt loksahtanut niin auki, että leuka oli melkein mennyt sijoiltaan ihmettelystä. Mies alkoi pohtia, että mihin hän oikeastaan oli oikein ryhtynyt, mutta myönsi itselleen, että kaikki oli tähän asti ollut sen verran ihmeellistä ja mielenkiintoista, ettei hän ehtinyt katua taannoin keväällä tekemäänsä päätöstä ottaa tarjottu virka vastaan. Jalmari säilytti salaperäisyytensä ja antoi ymmärtää, ettei tässä suinkaan ollut vielä kaikki, mitä tämä outo kunta tuli tarjoamaan, mutta niistä hän kertoisi vasta myöhemmin ja sopivan hetken tullen, koska hänen mielestään yhdellä kertaa ei saanut paljastaa liikaa, jotta uusi henkilö ei olisi kokenut ahdistusta. Eino jäi vielä hetkeksi kokeilemaan itsekin kypärää, jollainen tulisi muutenkin kuulumaan hänen varustuksiinsa.

Kaksikko sai ensimmäisen työpäivänsä päätökseen, ja se olikin ollut melkoinen kokemus Einolle, joka oli luullut jo nähneensä ja kokeneensa kaiken näkemisen ja kokemisen arvoisen elämässään. Seuraavat päivät kuluivat perehdytyksen merkeissä, ja miehet kävivät keskenään läpi virantoimitukseen kuuluneita tehtäviä. Einon ensimmäinen työviikko sattui olemaan juhannusviikko, ja se jäi normaalia viikkoa päivän verran lyhyemmäksi, kun perjantai oli juhannusaatto ja siis kansallinen vapaapäivä. Eino sai kuulla, että kuntalaiset tunsivat hyvin toisensa ja monesti työpäivän ja vapaapäivän välinen ero oli häilyvä. Niinpä Jalmari oli saanut naapuriltaan kutsun tulla viettämään juhannusta tämän kesämökille, ja mukaan oli kutsuttu myös kunnan uusi virkamies Eino.