Sisällä aulassa oli miellyttävän lämmintä, ja pakkasen puremia poskipäitä mukavasti lämmittänyt sisäilma viileni vain hetkeksi jokaisen sisääntulijan mukana tuoman kylmän tuulahduksen myötä. Pitkään ei Einon onneksi tarvinnut lounasvierastaan odotella, kun Lorvi jo saapuikin muutamaa minuuttia Einon jälkeen. Miehet tervehtivät eurooppalaisittain kätellen ja muistuttivat toisilleen, että edellisestä tapaamisesta oli kulunut jo jonkin aikaa, sitten kaksikko paineli ne tumman ruusunpunaiset rappuset alas siellä seisoneen jonon hännille. Päivän sähköinen ruokalista loimotti uudenaikaisesti nestekiteisellä suurella monitorilla, jonka tuumakokoa Eino jonottaessaan pohdiskeli ja päätyi johonkin kolmenkymmenen ja neljänkymmenen tuuman tietämille samalla kun siinä seistessään sanaili Lorvin kanssa. Miehellä kuulosti olleen paljon asiaa, mistä Eino tosin ei liiemmälti ollut kiinnostunut, kun ei oikein ymmärtänyt mitään ystävänsä liiketoimista ja ajankäytöstä noin ylipäätään. Yhdistetyn kassan ja annostelupisteen edessä oli enää puolenkymmentä nälkäistä suuta jonottamassa, mutta peräkanaa seisseet aterijoitsijat etenivät nopeasti kohti haarukoita ja veitsiä ja tarjotinta, jotka rytmikkäästi nousivat telineistään kiinteää liukuhihnaa muistuttavalle kapealle tasolle kitkan vastustamalle liukumatkalle. Jokainen poimi tottuneesti ruokailuvälineet prikalle ja asettivat ne servetin päälle eittämättä samalla kaavalla, jonka nämä kansalaisten vihreää klubikorttia höyläyttäneet kanta-asiakkaat olivat toistaneet jo ties montako kertaa lähimenneisyydessä. Eino tiiraili monen vaihtoehdon välillä puntaroiden päivän menua ja poimi nälkäisillä silmillään suomalaisittain ennalta arvattavasti turvallisen kotoisen lihapulla-annoksen. Se kuulosti riittävän kotimaiselta ja tavalliselta lounakselta, joka tuskin tuotti pettymystä taikka yllätyksiä. Kassalla hääri vetreä rouva rahastaen rutiininomaisen pikaisesti kunkin ruokailijan lounassetelit parempaan talteen. Joku erehtyi maksamaan niin sanotusti vanhanaikaisesti pankkikortilla, ja koko jono sai siitä tuskastuttavan hitaasta toimituksesta kärsiä muuten niin sutjakkaasti edenneen annostelun lamaannuttua allekirjoituksiin tai näppäiltyihin pin-koodeihin ja varmennusten odotteluihin. Kassan vieressä toinen, nyt hieman nuorempi rouva nosteli nopeilla akrobaattisilla liikkeillä viiden vaihtoehdon ruokalistalta vuoroin niitä tummanruskeiksi paistettuja lihapullia kermakastikelammikolle ja vuoroin paneroituja seikimpaleita kuorruttaen nämä leivitetyt teollisuuskalat jonkin sorttisella remoulade-kastikkeella paljaille valkoisille lautasille, jotka arveltavasti olivat massatuotettuja ravintola-astioita ilman sen kummempia nimiä ja merkkejä brändeistä nyt puhumattakaan. Väliin pujahti jonkun lautaselle paistettu epämääräisen muotoinen broilerinmöykky paholaisen kastikkeella, joka värjäsi puolet pohjapinta-alasta tummanpunaiseksi tai oikeastaan palaneen ruskeaksi, mutta säilyttäen silti yhä herkullisen houkuttelevuutensa.