Johtaja Besmerbergin uutuuttaan kiillellyt amerikkalaisperäinen lättänä älypuhelin soitti lähestulkoon taukoamatta helähtelevää melodiaa, mikä oli kaiketi sitten merkki kysytystä tai suositusta liikemiehestä taikka tämän liiketoimista, joissa moni halusi olla mukana kuka missäkin roolissa, joita saattoivat olla niin myyjä kuin ostajakin ja toisinaan myös jokunen velkojakin. Päivän mittaan monien puhelujen seasta erottui yksi häntä erityisesti kiinnostanut soitto, joka sai miehen tarkkaavaiset korvat entistä herkempään kuunteluun. Löysäisten kunnan kunnollisten asukkaiden perustama osuuskunta halusi ostaa dirikalle hyödyttömiksi käyneet metsämaat ja tarjoutui äkillisiin kauppaneuvotteluihin onnettoman maanomistajan kanssa. Samalla hetkellä Helsingin herra keskeytti meneillään olleet toimensa ja kertoi saapuvansa jo seuraavana päivänä Löysäisiin hieromaan kauppoja ja jos yhteisymmärrykseen päästiin niin samalla allekirjoittamaan omistusoikeudet siirtävän sopimuksen. Hän kun halusi päästä mahdollisimman nopeasti eroon kiusallisesta tilanteestaan. Nopeista liikkeistä ja nopeista päätöksistä piti myös osuuskunnan työryhmän väki, joka oli valmis ottamaan vastaan vieraansa heti huomenissa. Niin siinä sitten vain lopulta kävi, että hätäinen liikemies Besmerberg tuli kovaa vauhtia kiiruhtaen pääkaupungista sovittuun tapaamiseen seuraavana aamupäivänä, ja neuvottelut maakaupoista käynnistyivät kunnanviraston kuuden hengen neuvotteluhuoneessa, joka sijaitsi katutasossa rakennuksessa, joka nyt jo muutenkin oli yksikerroksinen, joten tämän kerrosseikan mainitseminen tässä taitaa olla lähinnä turhanpäiväistä tietoutta. Pitkään eivät osapuolet kaupoista neuvotelleet, kun perin malttamaton Besmerberg jo kiirehti päätöksiä senkin uhalla, että oli saamassa vain murto-osan sijoituksistaan takaisin. Osuuskunta, joka häikäilemättömästi tilaisuutta hyväksi käyttäen tarjosi naurettavan alhaista summaa, sen sijaan oli tekemässä hyvät kaupat saadessaan ostaa tontit takaisin kuntalaisten omistukseen aivan pilkkahinnalla. Muste ei ehtinyt kauppakirjoista kuivua, kun mustan Mersun punaiset takavalot välähtivät paluumatkalle ja nolo kauppias paineli tiehensä ja varmaankin vannoen, ettei enää koskaan jalallaan astuisi piskuisen Löysäisten kunnan rajojen sisälle. Sinä iltana Löysäisissä juhlittiin ja juhlan keskipisteeksi asetettiin kukapa muu kuin koko nokkelan juonittelun järjestänyt ensimmäisen vuoden koskenlaskija Eino. Mies itse ei paljoa kehuista piitannut vaan olipa vain hyvää hyvyyttään tarjonnut kokemustaan ja tietojaan kunnan asukkaiden käyttöön, koska tunsi, että näitä oli pahemman kerran höynäytetty tonttikaupoissa. Kukaan ei kuitenkaan muistellut syksyn tapahtumia pahalla ja Tuomaskin sai oikeastaan vain pelkkiä kehuja, sillä olihan hän kaiken tämän puuhastelun takana ja järjestänyt siinä samassa sievoiset tulot ainakin muutamalle maanomistajalle ja tietenkin siinä sivussa itselleen. Suurin häviäjä koko sopassa oli helsinkiläinen pitkän linjan liikemies Raul Besmerberg, joka keinottelussa menetti pienen omaisuuden, mutta hänhän olikin pesunkestävä bisnesmies, joka ymmärsin myös tappion mahdollisuuden.