Sinivalkoinen lento saapui luotisuoran kiitoradan yllä vaappuen ja täsmällisen tarkkaa laskupaikkaa etsien härmäläisten pääkaupunkiin tämän tarkempaa ajankohtaa ilmaisematta noin kuuden aikaan illalla. Kumipyörät koskettivat ulvahtaen mustan pikiradan pintaa ja ulkoa kuului heti perään kovaääninen pauhu, kun sukkula teki moottorijarrutuksen, ja liikkeen yhtäkkisen hidastumisen saattoi suorastaan tuntea eräänlaisena olotilan muutoksena, kun keho olisi ollut halukas jatkamaan vauhdikasta etenemistään, mutta lentokapseli ei antanut moiseen myöten ja niinpä ruumiin oli vain alettava totutella kulkuvälineen tarjoamaan ja vauhdikkuudessaan alati alenevaan menoon. Terävä metallinen kilahdusten sarja laukesi matkustamossa, kun hätäisimmät matkustajat vapauttivat itsensä turvavöiden kahleista. Aikanaan kone sai rullattua parkkiin tunneliputken päähän ja laski viimein ihmislastinsa maailmalle. Pelkällä kevyellä käsimatkatavaralla liikkeellä ollut Tuomas saattoi suorastaan vain kävellä mutkikkaan terminaalin läpi vihreää linjaa pitkin ohi maahantulomuodollisuuksien. Ulkona häntä tervehti Pohjolan raikkaudella Suomen vasta alkanut kesä, joka tosin ilmastollisesti oli verrattain kaukana Argentiinan keleistä, jotka olivat kylläkin näihin aikoihin alkaneet jo kääntyä syksyn puolelle. Säätila Vantaalla oli kesäisen lämmin ja ulkona tarkeni mainiosti eteläamerikkalaisella kevyen kankaisella kesäpuvulla. Terminaalin ulkopuolella ja tarkemmin sanottuna alakerrassa hajuaisti herkistyi dieselin ja lentokerosiinin terävään katkuun, kun kentältä kantautuneet suihkumoottorien pakokaasut sekoittuivat kadun päästöihin, joita puolestaan kymmenet taksit joutokäynnillä hyrräsivät siistin linjakkaassa jonossa napaten siinä samalla yksitellen keskikaupungille ja muuallekin sinkoutuneita asiakkaita nahantuoksuisiin sisuksiinsa. Vuokrapirssien tolpalle oli muodostunut pieni mustapukuisten miesten ja jakkupukuisten naisten jono, jota selitti samoihin aikoihin Lontoosta ja Frankfurtista saapuneet kiireiset bisnesmiehet, jotka kaiketi säästösyistä tai vain pelkästä kätevyydestä olivat jättäneet henkilöautonsa kotiin, mutta seisoipa jonottamassa ihan tuiki tavallisia matkalaisiakin kirjavine asuineen ja kapsäkkeineen ja matkalaukkuineen. Kiireesti taksikuskit ahtoivat monenkokoisia ja kaiken painoisia pakaaseja takakonttiin, ja hädin tuskin olivat ovet ehtineet mennä kiinni, kun auto jo ampaisi Veromiehen suuntaan antaen samalla autonmitan verran tilaa letkassa järjestyksessään seuraavana seisoneelle kumijalalle. Malttamattomana kotimaan kamaralle astunut Tuomas odotteli jo hieman kärsimättömästi vuoroaan, joka kuitenkin kaiken ajateltavissa olleen ymmärryksen mukaan tuli aikanaan, ja niinpä hän heivasi itsensä ketterästi mustan volvotaksin nahkaiselle takapenkille ja komensi kuskin hotelli Vaakunaan rautatieaseman tuntumaan. Eihän Tuomaalla hotellin suhteen ollut mitään preferenssiä, mutta se taisi olla ainoa yömaja, jonka hän tiesi tai muisti nimeltä Helsingissä eli eipä tässä sitten tämän enempää tuotesijoittelua ollutkaan.