Koskenlaskija - osa 57

Lounaslastauksen koreografiaan kuului yksi askel oikealle juoma-aseman eteen, jonka vieressä seisoneesta korista vapaana ahkeroinut oikea käsi nosti satojen koneellisten pesujen jälkeen viiruille naarmuuntuneen tyhjän juomalasin annostelijan suulle vasemman käden työnnellessä tarjotinta pitkin jarruvoiman liikettä vastustamaa tiskinkaistaletta. Kuului joutuisa loraus, kun varmastikin vesijohdosta ammennettu vesi täytti parin desilitran vetoisen lasin, joka täytyttyään kolahti tarjottimen vapaalle kulmalle ruokalautasen ja aterimien kaveriksi. Seuraavat askelkuviot veivät niin miehet kuin naisetkin tarjottimineen höyryävien perunalaarien äärelle, josta joku kauhoi leveäreunaiselle lautaselleen aimo annoksen uunissa haudutettuja valkosipulilla miedosti maustettuja kermaperunoita, jotka oli jollakin tehokkaalla suurkeittiön koneella leikelty suuhunmentäviksi viipaleiksi. Toinen tyytyi lappaamaan muovisella keittiökauhalla keon perunasurvosta, jota myös muusiksi kutsuttiin. Hieman siinä kun näitä annostelevia ruokailijoita seuraili, saattoi havaita, miten vanhempi eläkeläisväki tyytyi perunasoseeseen ja toisinaan niihin kermaperunoihin kun taas nuorempi rahvas osasi ammentaa lautaselleen trendikkäästi keitettyä riisiä, joka ei sentään ollut pitkäjyväistä vaan jotain perin tavallista risellaa. Vielä Eino ja Lorvi kaartoivat pitkän salaattitiskin laidalle ja nostelivat pienelle asetille kasan raasteita ja muuta sen sellaista terveellistä vihreää alkusalaattia, kunnes olivat kaiken tämän ruokailuun valmistautumisen jälkeen valmiit astelemaan valitsemansa pöydän ääreen. Sopivan valoisa pöytä löytyi sokkeloiseen kellariin rakennetun grillin puolelta, missä kirkkaat kattolamput paljastivat ruokailutilasta enemmän kuin hämyisen tanssisalin puolella, jossa kellertävät tuikut yrittivät heikolla valovoimallaan ohjata nälkäkurkia oikeisiin pöytiin, ja siinä ne olivat vajaavaloisuudestaan huolimatta hyvin onnistuneetkin, koska melkein jokainen pöytä oli varattu muutamaa etäisempää lukuun ottamatta. Kahden istuttava pieni pöytä sai sivuilleen vieraat, jotka laskivat täyteen ahdetut tarjottimensa paljaalle laminaattipinnalle, joka oli näemmä mitoitettu tarkalleen kahdelle tällaiselle tarjottimelle eikä lääniä sitten muulle paljon jäänytkään. Nälkäisten miesten syömingit alkoivat, ja samalla käynnistyi haukkupalojen välissä vuoropuhelu, jossa ensi alkuun tiedusteltiin kuin vanhojen juoruämmien tapaan vointeja ja menneitä, kunnes pian päästiin varsinaiseen asiaan. Eino tiesi ennestään, että Lorvilla oli vuosien kokemus työnhausta ja pyysi tältä nyt vinkkejä ja ohjeita omaansa varten. Lorvi oli selvästikin otettu kiemurrellessaan innoissaan tuolilla ja yrittäessään peitellä maireaksi venynyttä hymyään. Hän mietti mistä alkaisi.

Julkaistu keskiviikkona 20.3.2013 klo 17:23 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 56
Seuraava
Koskenlaskija - osa 58
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä