Koskenlaskija - osa 214

Päättämättömyydestään yhä vain levottomammaksi käynyt väki ehti kokoustaa melkeinpä yhden ison viisarin kokonaisen kierroksen eli selkeämmin sanottuna siis tunnin ajan ennen kuin vanhaherra Jalmari lopulta otti itselleen omavaltaisesti puheenvuoron, joskin eipä tuossa kokouksessa mitään puheenjohtajaakaan ollut parhaista kokouskäytännöistä ja protokollista puhumattakaan ja sen kyllä sivusta seurannut tarkkailija huomasi, kun puheenvuorot risteilivät salin laidalta toiselle ja malttamattomat ihmiset puhuivat toistensa päälle kailottaen vähän väliä kaiken maailman välihuutoja yrittäessään saada edes muutamia päitä kääntymään. Jalmari oli tuskastunut tilaisuudessa velloneeseen turhanpäiväiseen keskusteluun, joka ei ollut johtanut mihinkään ja kiersi yhden ja saman asian ympärillä välillä siinä hieman sanamuotojaan vain muutellen. Miehen vielä selvitellessä kurkkuaan kirkkaammaksi uteliaan kokousväen synnyttämä puheensorina hiljeni kuin potentiometrista lounaaseen väännettäessä, ja saliin laskeutui samassa suuri hiljaisuus, koska tuskin kukaan läsnäolijoista oli koskaan aikaisemmin kuullut muuten niin huomaamattoman ja tämänkaltaisissa yleisissä tilaisuuksissa yleensä vähäpuheisen ukon puhuvan ainakaan tällä lailla julkisesti suuren kansanjoukon keskuudessa, mutta vanhuksellapa olikin asiallista asiaa ja koko monipäistä lössiä hämmästyttänyt ehdotus umpisolmussa olleeseen dilemmaan. Yleisön keskuudessa kiertänyt langaton mikrofoni alkoi tehdä pitkää matkaansa jostakin salin toiselta laidalta kädestä käteen välityksellä vähän samaan tapaan kuin juoksukisojen viestikapula vaihtoi viestinviejää ja olipa sillä mikillä hieman samoja piirteitäkin mitä nyt tuli pitkulaisuuteen ja puikkomaisuuteen. Vähän väliä voimailusalin kaiuttimista vinkaisi pahanlainen lyhyt kiljahdus, kun tuo nyt liikkeellä ollut kapistus oli edelliseltä puhujalta jäänyt päälle eli siis auki, ja se matkan varrella imi kaikki äänet, ja oikeanlaisessa kulmassa sen suuntima osui johonkin tilan kaiuttimista päästen valoilleen korvia raastaneen parkaisun, kun näiden äänentoistolaitteiden välille syntyi kunnon kierre. Mikrofoni päätyi nopeasti Jalmarin käsiin, ja ukkoraiska katsahti laitetta hetken aikaa ja oli olevinaan kuin ei olisi nykyajan vempaimista mitään tiennyt, mutta sehän oli vain pieni näytelmä, jotta kansa siinä ympärillä ei olisi saanut hänestä liian tietäväistä mielikuvaa.

Julkaistu torstaina 28.11.2013 klo 17:33.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 213
Seuraava
Koskenlaskija - osa 215
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä