Eino oli suoriutunut seuraavaan päivään tukevasti nukutun yön jälkeen. Mies seilaili nyt kaupungilla lounasaikaan, ja seilailuksi sitä toden totta sai hyvällä syyllä kutsua. Talvellahan harrastetaan hiihtoa, mutta tällaisilla vesikeleillä se on enemmänkin vesisellaista. Lounasmurkinaa Eikka oli päättänyt lähteä saalistamaan keskustan viikinkiravintolasta, joka tuli juuri sopivasti vastaan katujen mittailun lomassa. Paikka oli uusi tuttavuus ja vähältä piti, ettei sinne tahtonut ensin löytää, sillä sen verran piilossa ovi toisessa kerroksessa sijainneeseen makustamoon sijaitsi. Jostain hän oli kuullut tällaisesta teemaravintolasta, mutta nyt tuli vihdoin aika tarkistaa huhut ja vaikka leikata siivet ystävien liiallisilta ylistyksiltä. Sisäänmeno näytti ensi alkuun mustanpuhuvan kolkolta. Vastaan tuli pimeä pystykäytävä, johon juuri ja juuri mahtui sormenpaksuisista rautalangoista kudottu kierreportaiden näköinen hökötys, joka kiemurteli salaperäisesti jonnekin yläilmoihin. Loppua ei alhaalta kyennyt näkemään, mikä entisestään lisäsi mielenkiintoa ja vähän jännitystäkin. Jalka astui ensimmäiselle askelmalle ja käsi otti tukea mattapintaisesta metallireelingistä, joka kutsuvasti johdatteli kiipijän yhä vain ylemmäs. Parin askelman jälkeen jalat alkoivat huojua vai oliko se sittenkin se kierrenostajan kiikkeryys, joka vispasi kontteja senttikaupalla eteen ja taakse. Kieli keskellä suuta niin kuin Hämeenlinnan rautatiellä Eino jalat tahtomattomasti täristen allaan keikkuneen portaikon saattelemana nosteli koipiaan rappuselta toiselle. Hieman ennen meritautinsa puhkeamista nälkäkurki pääsi lopulta tasanteelle ja tunsi jo paikallaan pysyvää maata jalkojensa alla. Korvien surkastuneet kääntäjälihakset yrittivät turhaan kauhoa jostakin kaukaa kuuluvaa ummehtunutta ja tasaisen raivostuttavaa viulunvingutusta. Hämmentyneenä Eino joka tapauksessa oven ruokasalin puolelle avasi ja astui sisälle pieneen eteisentapaiseen. Samalla viulunkiusaus voimistui ja toinen jalkakin alkoi vähän hypähdellä. Nopea läppäisy etutaskun alapuolelle siitä vain housunpuntin läpi sai levottoman raajan rauhoittumaan taas suomalaiselle miehelle sopivaan jäykkään yläruumiin tuentaan. Eteenpäin ei päässyt. Vastassa oli puusta krouvisti veistetty, lähinnä nuottitelinettä muistuttava kyltinjalusta, jossa norjalaista riimukirjoitusta mukailevalla hieroglyfillä kiellettiin menemästä peremmälle ilman saattajaa.