Ilmassa käsivarsien varassa sinnitellyt kahtia taitettu aikakausilehti valahti alas ja nainen nosti katseensa tiskin yli kohti Einoa. Naisen huulet oli meikattu harmaaseen hipiään huonosti sointuneella roosalla huulipunalla ja kulmakarvojakin oli taidettu vähän siistiä ja silmäripsiäkin oli mustattu. Vasta nyt Eikka huomasi emännän jauhavan laiskasti purukumia lommoisten poskien välissä samalla, kun tämä laskeutui kiikkerältä jakkaraltaan lattialle ja nojautui tylsän oloisesti tiskin reunalle. Näkemästään yllättynyt Eino sanoi hienokseltaan hapuillen ottavansa uunimakkaran lounaaksi. Ravintoloitsijatar mulkoili sekunnin murto-osan asiakastaan otsasta leukaan ja takaisin ylös ja heitti kuluneen tottuneesti vähäeleisen kysymyksen koko ajan jenkkiään kaluten.

- Ranskalaisilla vai keitetyillä?

Kolmesta sanasta yhden eli sen keskimmäisen eksklusiivisen konjunktion Eino ymmärsi heti ja loput kaksi arvasi tarkoittavan kasvismaan perunoita eri muodoissaan tarjoiltuina. Nälkäinen ruokailija jatkoi tilaustaan sitten ranskalaisilla perunoilla ja jäi odottamaan vähäeleisen ja niukkasanaisen näytelmän seuraavaa repliikkiä. Tulihan se sieltä, kun tympääntyneen oloinen ja ehkä elämäntilanteeseensa kyllästynyt tantta heti perään yskäisi lyhyesti käheällä, tupakankorventamalla äänellä uuden utelun.

- Mikä juoma?

Ruokalistan tutkimisen kesken jättänyt ja sen lopusta juomavaihtoehdot ehkä löytänyt Eino ei luonnollisestikaan voinut millään tietää, mitä kostuketta talo tarjosi lounaan kyytipojaksi, joten hän pyysi tässä tuntemattomassa ja yllättäen syntyneessä tilanteessa varmalta tuntuneen jääveden. Nainen taisi kuulemastaan puoliääneen hieman tuhahtaa ajatellen, että on siinä nyt oikein kaupunkilainen herra isoherra liikemies, kun tulee tänne asti tavallisten ihmisten ruokalaan hienostellen juomaan jäävettä. Tarjoilijattareksi kenties kohta ryhtyvä naikkonen korjasi matalammalla äänellä: "Siis vesi" ja kohotti hieman ryhtiään naristen loppukaneettinsa.

- Kuus yheksäkyt!

Se oli napakka hintailmoitus se, ja Eino kaivoi kuvettaan nostaen povitaskustaan mustanahkaisen, kaksin kerroin taitetun lompakon, käänsi osat erilleen ja veti sen sisältä yhdestä lokerosta maailmanlaajuisesti kaikkialla kelvanneen mestarikortin esiin ja ojensi hämmästyttävän monet ovet avaavan muovisen maksuvälineen tiskin takana varoja odottaneelle virkailijalle. Naisen nuutuneet silmät putosivat alas tarkastelemaan värikästä pelikortin kokoista läpyskää, ja sitten ne nousivat uudelleen ylös, kiinnittyivät Einon silmiin ja terävöityivät. Huulet tuskin avautuivat, kun kellertäneiden hampaiden välistä suhisi tiukka tiedonanto.

- Täällä käy vain käteinen!

Kuivakka ilmoitus torjui ällikällä lyödyn liikemiehen nykymaailman menon mukaisen maksuyrityksen, ja hieman nolostuneena Eino pukkasi korttinsa takaisin tyhjäksi avautuneeseen lompakon lokerotaskuun.