Koko hiostavan päivän kestänyt matka etelään Helsinkiin ja takaisin kotinurkille päättyi vasta iltayhdeksältä. Tuomas saattoi vihdoin ja viimein voimiensa viimeisillä rippeillä rojahtaa sänkyynsä uupuneena mutta melkoisen tyytyväisenä päivän aikaansaannokseen. Kotimatkalla haukattu paistorasvaa tirissyt sotkuinen, mutta täyttävä grilliateria painoi vatsassa ja alkoi unettaa niin kovasti, että miehemme nukahti vaatteita vaihtamatta ja nukkui sikeästi kuin uppotukki aina aamun sarastukseen asti. Oman osansa oli tietysti tehnyt aikainen herätys, joka oli jättänyt aamu-uniselle univelkaa ja joka näin nyt tuli kuitattua. Seuraavana aamuna pitkän yöunen nukkunut Tuomas heräsikin pirteänä ja täynnä energistä tarmoa, jota hän totisesti tuli tarvitsemaan seuraavien vaiheiden toteuttamiseksi. Vielä alkamattomaan ensi kesään ei ollut enää kovin pitkä aika, vaikka edessä ollut syksy ei ollut vielä edes kunnolla päässyt alkuun. Aika kului kuitenkin yllättävän nopeasti ja tulevan kesän suunnitelmia oli joka tapauksessa viisasta alkaa toteuttaa hyvissä ajoin ennen kuin kevät yllättäisi puolen vuoden kuluttua, ja sehän olisi tiennyt koko projektin venymistä ainakin vuodella eteenpäin, mikä ei tietenkään olisi ollut hyväksyttävää kiinteistösijoitusten tuottojen kannalta. Hieman siinä Tuomas kieltämättä epäili, josko tämäkään vajaa vuosi riittäisi monipolvisten kaavailujen täytäntöönpanoon. Näihin suunnitelmiin lukeutui iso liuta tekemistä alkaen aina metsäpalstojen raivauksesta vuokramökkien pystytykseen kesän lomasesonkia varten. Tällaisiin operaatioihin Tuomas ei tosin aikonut itse osallistua kädet savessa vaan suunnitteli hankkivansa varakkaan sijoittajan, joka lopulta toteuttaisi miehen mainion strategian. Niinpä Tuomas ryhtyi kahden ja puolen sentin pituisesta tuumasta toimeen ja laittoi jos ei nyt aivan mikroskooppisen kokoisen niin ainakin pienen myynti-ilmoituksen paikalliseen pääkaupungissa ilmestyneeseen suurilevikkeiseen, nyttemmin tabloid-kokoiseen perinteiseen sanomalehteen. Ilmoitus ei ollut suuren suuri ja käsitti vain muutaman asiallisen rivin, mutta se riittäisi asiasta kiinnostuneelle houkuttimeksi. Sillä välin, kun ilmoitus teki tehtäväänsä, Tuomaalla oli vielä aikaa hankkia lisää omistuksia puheena olevalta metsäraitilta, josta kyläläiset olivat alkaneet mieluusti myydä omistuksiaan, nyt kun kyläyhteisöön oli ilmestynyt joidenkin mielestä puolihullu metsänomistaja mukamas metsänhoidollisia ambitioitaan toteuttamaan tai ainakin tällaisen kuvan Tuomas oli onnistunut paikallisväkeen istuttamaan. Muutama viikko ehti vierähtää kummallisen äkäisesti, mutta ei sentään täysin turhaan. Näiden vilkkaiden viikkojen aikana aikaansaava Tuomas oli saanut operaationsa melkein loppuun ja hankkinut loputkin havittelemansa tontit yhtä lukuun ottamatta. Eläkeläispariskunta oli mielihyvin luopunut maistaan etenkin kun kaupungeissa asunut jälkikasvu ei ollut osoittanut mitään kiinnostusta niitä kohtaan. Ainoastaan Kankaanpäässä asunut nuorempi naisomistaja oli halunnut lykätä myyntipäätöstään hamaan tulevaisuuteen, mutta Tuomas ei ollut hänenkään suhteen menettänyt toivoaan.