Tällä kertaa tosin oli myynnissä vain yksi ainokainen tontti, mutta sekin oli jo hyvä alku, ja niinpä Tuomas korotti tarjoustaan houkuttelevasti hintapyynnön yli mutta pitäen hinnan edelleen maltillisena. Myyjän ympärillä seisoi Tuomaan lisäksi se vauraan oloinen vanhaherra, joka päivän tarjouksen kuultuaan nosti tuuhean tummia brežneviläisiä kulmakarvojaan ja esitti kovasti hämmästynyttä ja heti perään yllättynyttä, hän kun varmaankin oli kuvitellut päihittävänsä kilpailijansa kaltaisen nulikan niin rahoillaan kuin kauppiasviekkaudellaankin. Varmasti tuon porhon harmaissa algebraa taitaneissa aivosopukoissa käynnistyi nyt taulukkolaskentaohjelmallekin tuskia tuottaneen massiivisen kalkyylin pyörittely, ja sen tavoitteena oli yrittää suhteuttaa pienen nielauksen aiheuttanut euroluku omaan maksukykyyn. Tovin siinä mahakas kroisos pulleine vatsoineen ja pussimaisine kangashousuineen ja sandaalijalkineineen ja napinläveistään kiristäneine kauluspaitoineen mietti korotusta ja mutisi sitten jotain olemattomaan partaansa päästäen kuitenkin selvällä suomen kielellä suustaan urahduksen, jonka sekä myyjä että tontin kilpakosija ymmärsivät varovaiseksi tarjoukseksi, joka oli edellistä rahtusen verran korkeampi. Tuomas ei aikaillut vaan pani heti perään paremmaksi, ja niin alkoi kaksituhattaluvun kalevalalaisten suohonlaulu, jonka uutterasti jo kaksi kertaa tarjoustaan korottanut nuorimies oli päättänyt voittaa sanoisimmeko tässä vaiheessa että hinnalla millä hyvänsä. Kierroksia ei tosin käyty montaa, ja rahamies korotti enää vain kerran, kunnes antoi periksi. Herramiehen pää painui tappion merkiksi alassuin ja paraatipuolen suunnasta katsottuna oikeanpuoleinen käsi kohosi taivaisiin ja heilahti paiskomista kuvaavalla eleellä alas ja samalla äreä paikallisliikemies kääntyi ja käveli poispäin muhkealle bemarilleen, joka puiden varjossa odottaen kiilteli syvänmeren sinisenä hieman kauempana tontin reunalla. Sekä Tuomas että olosuhteisiin nähden ehkä aavistuksen verran ylipukeutunut langanlaiha kiinteistömonni siinä vierellä katsoivat teatraalista ja sanatonta perääntymistä, mutta Tuomas oli niin innoissaan voitostaan, että äverikön vielä karatessa omille teilleen kohdisti katseensa jo myyntimieheen ja ryhtyi sanoista tekoihin, jos tällaiset kliseenomaiset ilmaisut taas kerran sallitaan. Miehet puristivat toisiaan kädestä, mikä oli täälläpäin maata sopimuksen ele de facto. Mustaan solmioon koristautunut myyntijannu vetäisi kapeasta asiakirjasalkustaan kauppakirjan ja ojensi jostakin pukunsa sisätaskusta huomaamattoman nopeasti poimimansa kuivamustekynän Tuomaalle. Sopimuspaperi levittäytyi muotonsa pitäneen salkun päälle, jolle veijari oli jostain ehtinyt loihtia aanelosen laajuisen pahvialustankin. Tuomas tunsi itsensä nuoresta iästään huolimatta vanhaksi, kun ei oikein ollut tahtonut huomata noita kaikkia häntä vielä nuoremman myyntiveijarin manööverejä. Sulava liikkeet olivat nopeita ja taatusti useaan otteeseen kuin jonglöörin harjoittelemia, koskapa ne niin näppärästi sujuivat tältä oivalta kiinteistönvälittäjältä, ja kas siinä tältä-sana ja jältä-pääte rimmaavat taas hauskasti.