Kiireinen mies ryntäsi poikamieskortteerista kuin rasvattu salama ensin kaikuvaan rappukäytävään ja sieltä nopein harppauksin kaksi kerrosta alas portaita pitkin eteisaulaan, josta lopulta päätyi lumesta ja jäästä siivoamattomalle liukkaalle kadulle kauniiseen auringonpaisteeseen kuuntelemaan tippuvien räystäiden märkää konserttia. Siellä, minne auringon lämmittävät säteet osuivat, alkoi pakkaskuukausien aikana kertynyt jää sulaa synnyttäen vaarallisia kattopommeja kadunkulkijoiden päiden menoksi. Katolta putoavia yllätyksiä sai varoa toden teolla, ja niitä väisteltiin jalkakäytäville tuotujen puomien ja sulkunauhojen lomassa puikkelehtien. Einon kiireistä menoa ei haitannut kuin epätasainen ja pääkallonliukas huonosti lanattu katu, joka sulaessaan alkoi tunti tunnilta muistuttaa yhä enemmän jäämurskalla täytettyä juomalasia vetisine drinkkeineen kaikkineen. Takin helmat liehuen Eikka kiirehti välillä luistinradaksi hioutuneella raitilla liukastumista välttäen varovaisesti töpöttäen korttelin poikineen ja suunnisti siis suorinta tietä Kaivopihan kautta vanhaan kellariravintolaan, joka nimensä mukaisesti sijaitsi kellarissa ja tarkalleen maan alla, ja jonka pimeisiin uumeniin jyrkät portaat johtivat katutasolta pikkuisen piilossa olleen ulko-oven takaa. Sisääntulijaa tervehti joistakin yökerhoista tuttu punaiseksi verhoiltu porraskäytävä, jonka tavoitteena oli kait erilaisuudellaan irrottaa saapujat arjesta ja nostattaa illastajien tunnelmaa ennen kuin pääsisivät hummaamaan illan artistin tanssitahtien kyydissä. Hätäisiä arkilounastajia tunnelmallinen hämyisyys ja punainen sametti eivät liiemmälti sykähdyttäneet, ruokailijat kun usein tulivat tähän kellariin vain täyttämään vatsansa maittavalla kotiruualla nopeasti hotkien ja yrittäen saada puolituntisensa riittämään kaiken tarjonnan mutusteluun.

Eino astui tuulikaapiksi tarkoitettuun tilaan, josta tosin lyhyen matkan päästä laskeutuivat portaat alas eikä tuota porstuata voinut oikeaoppisesti miksikään kaapiksi kutsua, kun siitä puuttui tilat erottava väliovi. Mies jäi joka tapauksessa siihen norkoilemaan ja odottamaan kutsuvierastaan. Melko pian kylmät sormet kaivautuivat takin poven puoleiseen taskuun ja tunnustelivat sieltä hyppysiin sähköelektronista kojetta ja tartuttuaan siihen ne vetivät vehkeen ihmisten ilmoille. Kapula kuvainnollisesti räpytteli silmiään päästyään pimeästä mutta ruumiinlämpöisestä pesäpaikastaan kirkkaaseen valaistukseen ja hetken siinä hämmennyksestä toivuttuaan olikin jo valmiina omistajansa komentoon. Einolla ei ollut perinteikästä nahkaremmistä rannekelloa eikä hän sellaista ollut omistanut sitten kouluvuosien ja ajannäyttäjäksi olikin seuloutunut kätevä taskupuhelin pian niiden keksimisen jälkeen. Nyt tuo vempele jouti jälleen palvelemaan monipuolisilla kyvyillään, ja ensimmäiseksi se saikin heti horroksestaan herättelyn jälkeen kertoa kuluvan ajantilan. Mekaanisen kulmikkaat neljä numeroksi arvattavaa symbolia kaksoispisteen ympärillä kielivät kellon olleen kymmentä vaille sovittua puolen päivän tapaamista. Se tieto sitten riittikin näyttöä nopeasti silmäilleelle Einolle, ja monitoiminen puhemasiina palasi samaa tietä takaisin pehmeän untuvaisen taskupussin lämpimään huomaan, ja Eino jäi portaiden yläpäähän odottamaan Lorvia.