Jalmari kiiruhti takaisin verstaaseensa, jossa Eino jo odotteli uutisia. Oppipoika saikin nopean tilannekatsauksen samalla, kun vanhempi mestari riisui ylleen jäänyttä kumimaista seittiverkostoa yltään. Tonttikauppoihin liittyvät asiat olivat nyt kehittyneet sen verran pitkälle, että miehet päättivät siltä seisomalta rientää kunnanjohtajan pakeille kertoakseen kiinteistökauppiaiden puuhista. Aivan selvästikään vanha Jalmari ei ollut ilahtunut metsän siimeksessä kuulemastaan, ja matkalla kunnantalolle hän kertoi Eikallekin huolistaan, jotka viime kädessä kantautuivat kuntajohtaja Latvala-ahonkin kuuleviin korviin. Eikä aikaakaan kun kolmikko jo istui pohtimassa tilannetta pienessä kalpeassa virkahuoneessa. Löysäisten kunnan historiaa tuntematon Eino ei vielä oikein käsittänyt, mikä muutaman tontin kaupassa nyt oli niin ihmeellistä ja tällaisen tohinan aiheuttaneen haittaavaa, mutta kun kunnallisvirkamies selosti asiaa hieman syvällisemmin, alkoi ymmärrys Einollakin kasvaa.

- Hyvät herrat, eihän se nyt käy laatuun, että kuntamme mailla oleva metsä parturoidaan ja aukealle rakennetaan tuollainen kertomanne mukainen mökkikylä.

Kunnanjohtaja Latvala-aho avasi keskustelun huolestuneena kävellen edestakaisin ahtaan työhuoneensa muutamalla vapaalla lattianeliöllä, ja työmiehet nyökkäilivät sanattomina ymmärtäväisesti juuri kuulemalleen toteamukselle. Dirikka jatkoi huoliaan.

- Metsän arvo laskee ja rakennettavaksi kaavaillun lomakylän voitot valuvat yksityisiin käsiin. Mainiota tässä suunnitelmassa sentään ovat odotettavissa olevat turistivirrat, jos tähän väliin nyt pitää jotain positiivista löytää, mutta tuskinpa ne riittävät säilyttämään metsän arvoa. Haluamme säilyttää tuon metsäpalstan luonnonvaraisena, koska kuntamme tunnetaan erinomaisista ulkoilumahdollisuuksistaan ja tietysti runsaista metsän antimistaan, kuten marjoista, joten nyt on pikaisesti ryhdyttävä toimiin, hyvä herrat. Luulenpa, hyvä ystäväiseni Eino, että tämän asian selvittäminen jää sinulle, sillä jään muutaman kuukauden sisällä eläkkeelle aivan kuten mestariopettajasi Jalmarikin emmekä me voi alkaa ryhtyä tehtävään, joka mitä ilmeisimmin jäisi meiltä sitten kesken, kun vuoden vaihteessa luovutamme avaimet seuraajillemme.

Eino katsahti nopeasti Jalmariin ja sitten kunnanjohtajaan ja oli aivan ymmällään. Melkoisen tehtävän ja ennen kaikkea melkoisen vastuun nämä miehet olivat kasaamassa pahaa-aavistamattoman miehen niskoille. Molemmat vanhat herrasmiehet kääntyivät Eikan suuntaan ja jäivät odottamaan tämän kommenttia juuri saamastaan tehtävästä. Vaan eipä Eino tuohon oikein mitään osannut sanoa ja jäi siltä istumaltaan sanattomaksi. Vain vuosi aiemmin hän oli vielä johtanut omaa pientä muuttofirmaansa ja nyt hän istui lähes tuntemattoman ja uinuvan kunnan virastossa keskustelemassa tehtävästä, jollaisen hoidosta hänellä ei ollut mitään kokemusta ennestään ja vielä vähemmän minkäänlaista koulutusta.