Jalmari ehdotti, että puolueeton ja kaikin puolin fiksu herrasmies Eino huudatettaisiin uudeksi kunnanjohtajaksi, koska yksimielisyyttä ja sopua ei ollut pitkään jatkuneen yleisen jaarittelun aikana syntynyt. Jopa ehdolle asettuneet ja puoluepoliittisesti sidonnaiset vaalikandidaatit tuntuivat hyväksyneen yllättävän mustan hevosen, joka ilmestyi kuin tyhjästä kuntalaisten pohdittavaksi eikä tuntemattomana, hajuttomana, mauttomana ja huomaamattoman hiljaisena oikeastaan ollut huono vaihtoehto kenellekään. Eikka sen sijaan yritti kaikin elein ja liikkein tyynnytellä ja vaatimattomasti vastustella ajatusta, mutta samassa eräs herttainen vanhempi ja kaikesta päätellen eläkeläisrouva tarttui lämpimällä kädellään miestä kädestä ja alkoi vetää Eikkaa kohti lavaa. Matkalla joku työnsi mikrofonipötkön Einon käteen ja liekö tuo joku ollut itse Jalmari, joka siinä samassa jo törkki ystäväänsä eteenpäin. Eikalla oli väkinäinen tekohymy suupielissä ja silmien nopealiikkeinen katse karkaili sinne tänne yrittäen kohdata mahdollisimman monta kansalaista matkallaan puhujan paikalle sinne esiintymislavan päälle. Yllättynyt ja hieman vastentahtoinen mies ei tohtinut vastustella, ja niin häntä kuljetettiin iloitsevan väkijoukon läpi. Eino kapusi ripeästi pari kolme askelmaa lavan reunalta metrin verran ylemmäksi ja kopisteli kovapohjaisilla kengillään lavalle Jalmari seurassaan. Samaan seuraan oli lyöttäytynyt myös pikapuoliin eläkkeelle jäävä kunnanjohtaja Latvala-aho sekä joitakin muitakin vähemmän tunnettuja kuntalaisia, joita Eino ei ollut tavannut aiemmin. Estradille oli noussut viimein noin kymmenkunta henkilöä, ja meno oli kuin jostain yhdysvaltalaisesta vaalitilaisuudesta. Melu salissa laskeutui taas hiljaisuudeksi ja Einolta odotettiin nyt puhetta ex tempore. Johtaja Latvala-aho oli vetänyt veikeän hymyn naamalleen ja silmät kiiluen nyökkäili juhlakalulle kuin merkiksi, että nyt sai puhua. Kaikesta tapahtuneesta yhä hämillään ollut mies katsahti kädessään ollutta mikkiä, nosti sitten katseensa Jalmariin, joka samalla tavalla kunnanjohtajan kanssa hymyili innokkaana ja odottavaisena ja ilmeillään antoi ymmärtää, että Einon tuli vain jatkaa rohkeasti.