Liikemies Brunogallo ei ollut lainkaan tyytyväinen massiivisten gorillojensa saamattomuuteen, kun nämä ääni väristen selostivat epäonnisen yön tapahtumia uutisia jo muutenkin malttamattomasti odottaneelle isännälleen. Kiukkuinen johtaja oli nyt muutakin kuin vain aamuäreä ja raivosi ruskettuneen naamansa syvän viininpunaiseksi värjäämällä suuttumuksella epäonnistuneille alamaisilleen, jotka seisoivat rivissä rinnatusten päät alas painettuina ja ymmärrettävästi häpeissään hutiloidusta toimeksiannosta, joka oli flopannut ja tuonut miehet tyhjin käsin Brunogallon eteen. Äkeä vanhus kiehui sapetuksestaan ja loikki edestakaisin kiivain kopisevin askelin kiiltävän mustissa nahkakengissään muskelimiestensä edessä laukoen näille kuin liukuhihnalta epäasiallisuuksia samalla kun aina isäntänsä kannoilla seurannut lakeijansa Torrellini seurasi ripitystä hiljaisena sivummalla. Läksytyksensä jälkeen tummansinisiä ohimosuoniaan pullistellut pohatta lähetti nolostuneet kelminsä pois silmistään ja istahti puuskuttaen kiihtymyksestä väsähtäneenä tutulle nahkaiselle nojatuolilleen. Patruuna istui rennon huonossa asennossa ja aivan kasassa ja pettymyksestä lyyhistyneenä lepuutti hermojaan silmät kevyesti ummistettuina, kun Torrellini lähestyi hitaasti astellen ja tuolin vierelle pysähdyttyään kertoi tälle lähettäneensä etevän kaksikon väijyksiin Tuomaan kotitalon lähettyville. Tosin hän epäili jo valmiiksi, josko heittiömiestensä kyttäys toisi mitään uusia tuloksia, sillä Brunogallon kovia otteita pakeneva Tuomas tuskin oli niin naiivin typerä, että olisi palannut vahtien ympäröimälle asunnolleen aivan lähiaikoina. Lisäksi toinen veijaripartio oli jo matkalla Ronnyn asunnolle, vaikka Torrellini melkein arvasi senkin käynnin niin ikään tuloksettomaksi, mutta halusi kuitenkin varmuuden aavistuksilleen, josko heidän tavoittelemansa Tuomas olisi tyhmyyksissään kaikonnut hyvän ystävänsä luokse. Brunogallo kuunteli operaatiosta ilmiselvästi innostuneen advokaattinsa yksityiskohtaisia suunnitelmia innottomasti huokaillen ja nosti vasemman kätensä harmaalle ohimolle ikään kuin alkaen hieroa pois pahinta hermojyskytystä samalla kun oikea käsi huikkasi Torrellinille merkiksi, että tämä sai poistua ja jättää kiho hetkeksi omiin oloihinsa rauhoittumaan. Välinpitämättömältä näyttänyt veltto vinkkaus kämmenselkä ulospäin halki ilmatilan oli vuosien saatossa muovautunut Torrellinille myös merkiksi siitä, että tämä sai nyt ottaa ohjat johtaviin käsiinsä ja tehdä niin kuin parhaaksi näki asioiden saattamiseksi taas raiteilleen. Enempää ei Brunogallon tarvinnutkaan uskolliselle juristilleen vihjata, sillä näiden kahden epelin ajatukset kulkivat enemmän kuin usein samoilla aallonpituuksilla ja monien ulkopuolisten mielestä tämä dynaaminen duo taisi kyetä lukemaan toistensa ajatuksia muodostaen kadehdittavan kahden miehen unelmatiimin, missä pelkkä kulmakarvojen kohotus riitti signaaliksi asian ymmärtämisestä.