Koskenlaskija - osa 232

Melkoisen täyttävän ja ennen kaikkea herkullisen ruokailun jälkeen neljän miehen rykelmä palasi takaisin nojatuoleilleen ja sohvan pehmeään syleilyyn huokaistakseen jouluruokien popsimisesta aiheutuneen kylläisyyden päätteeksi. Kirjoittava selostaja ei nyt ala tämän tarkemmin eritellä pöydän jouluisia antimia, mutta selväähän se on, että tuon jo äsken mainitun kalusteen kannelle oli roudattu syöjien määrään nähden aivan liikaa sapuskaa ja tottahan sekin oli, että paljon siitä tarjonnasta jäi syömättä, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, että ne perinteiset joulumuonat siellä ainakin olivat esillä, kuten monenmoiset laatikot, joista lueteltakoon nyt jauhelihaton makaronilaatikko, räätikkäloora, perunalaatikko, porkkanalaatikko ja tietysti värikkään monikulöörinen rosolli. Ruokajuomaksi oli anniskeltu kotikaljaa sekä vähän hienompaa valkoviiniä, jota kirjoittajakin oli tätä tarinaa naputellessaan hieman siemaillut, mikäli tekstin laadusta on jotain pääteltävissä. Maisterikoulutuksen saanut Terho istahti muhkeaan laiskanlinnaan ja käänsi istujan näkövinkkelistä katsoen sen oikealla puolella olleesta vivusta rahin esiin työntäen kampea kevyesti eteenpäin. Opettajan hoikan ruipelot jalat nousivat vaaka-asentoon, ja koko mies kellahti velttona ja raukeana melkein yhdeksänkymmentä astetta taaksepäin, kun selkänojakin siinä samassa rytäkässä kallistui muodostaen istuimesta jonkinlaisen makuualustan tai kanapeetä muistuttaneen lavitsan. Jalmari puolestaan asetti mustilla kangashousuilla vuoratun ahterinsa vapaana olleeseen selkänojalliseen Emmaan, joka ei selvästikään kuosinsa perusteella kuulunut ympäröivään sohvakalustoryhmään vaan näytti enemmänkin jälkeenpäin tai mistä sen tietää vaikka ensimmäiseksikin hankitulta tai saadulta perintökalusteelta. Eino oli asettautunut Tuomaan kanssa kolmen istuttavan korkeanojallisen seslongin äärimmäiseen päätyyn ja jonka vastakkaiseen istumapaikkaan oli sitten joukkion kuopus löytänyt itselleen tilaa. Näin miehet siinä sitten vaisuina istuivat kuka mihinkin suuntaan katseensa kohdistaneina ja odottaen einesten laskeutumista mahalaukuissaan. Taustalta kuului tavallista kilisevää keittiömekastusta, kun astiat korjaantuivat vähin erin pois ruokapöydältä. Tovin hiljaisuuden rikkoi lopulta Eikka, jonka mieleen oli juolahtanut vähäpätöinen kysymys, johon hän oli saanut aiheen aamulla seistyään kuuman suihkun alla ja tönien siellä jalkojaan syleilemään yrittänyttä suihkuveroa.

- Terho kuuleppas, sä ku tiedät noi fyskaaliset asiat nii selitäppä mulle yks juttu.

Melkein nukahtamaisillaan ollut nuoremman polven opettaja kohottautui laiskasti viisi tai enintään kymmenen senttiä vatsalihaksiaan jännittäen ja niskajänteitään nykien miellyttävän mukavasta ja torkkupeiton alla kaiketi myös lämpimästä makuuasennostaan ja höristi korviaan suuntaan, jossa hänen nimensä oli mainittu.

Julkaistu tiistaina 24.12.2013 klo 12:38.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 231
Seuraava
Koskenlaskija - osa 233
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä