Koskenlaskija - osa 63

Läpinäkymättömän musta kuuma kahvineste soljui notkeana korkeaan keraamiseen mainosmukiin ja metallivartaloisen mokkamaisterin vipukytkin vaihtoi keinahtaen asentoa sammuttaen koko laitteen sillä erää hyvin suoritetun uutostyön päätteeksi. Eino palasi ajatuksen työhönsä keskittyneinä tietämyskoneensa äärelle lämmin kahvimuki rystysissä ryystäen matkalla hörpyn tulikuumaa papujuomaa, jonka tosin oli jossakin välissä ehtinyt laimentaa jääkaappikylmällä rasvattomalla maitotilkalla. Eikka yleensä editoikin kahviansa lähinnä vain siksi, että nektari jäähtyisi juomakelpoiselle lämpötasolle ja eikä siten polttaisi suun makunystyröitä karrelle, sillä karvaan polttava tunne kitalaessa säilyi usein pitkiä aikoja. Koneen eteen istuttuaan miehen katse tarkentui taas loimottavalle näytölle, jossa hehkui erehdyttävästi paperiarkkia muistuttanut valkoinen kaistale, jonka mustakirjaimista tekstiä Eino muokkasi pieteetillä ja keskittyneellä hartaudella. Valmista syntyi ennen pitkään ja pientä työhuonetta massiivisuudellaan hallinnut kookas laserkirjoitin työnsi värijauheella tuhrittuja valkaistuja paperiarkkeja arvokkaan hitaasti koneen päällä olleelle vastaanottoalustalle. Paperit olivat yhä lämpimiä tulostimen polttavan syleilyn jäljiltä, ja Eino tarkasteli niitä vielä viimeisen kerran ennen kuin pussitti vaivalla ja työläästi laaditut kahtia taitetut dokumentit taitos edellä valkoisen kirjekuoren kätköön. Tyhjäksi juotu kahvimuki palasi kyökkisyvennykseen ja sai nopean kylmän pehmeävetisen suihkun lavuaarin yläpuolella väijyneestä nopeankiiltävästä vesihanasta ja jäi lopulta melkein autiolle tiskipöydälle odottamaan joskus tulevaisuudessa alkavaa tiskivuoroa, jota Eino yritti laiskuuttaan loppuun asti vältellä. Isäntä sammutti työpöydällä hyrisseen mikrotietokoneen, joka pyöreän sähkötoimisen napin painalluksella käynnisti pitkän ja hitaan alasajon, jonka Eino tiesi jo vanhastaan, ettei sitä kannattanut jäädä seuraamaan, sillä kone sammuisi aikanaan ilman valvontaakin. Sähkövalaistu eteinen sai jälleen vieraan, kun tuttu mieshahmo ujutti mustilla puuvillasukilla verhoillut varpaansa lattialla nököttäneisiin nauhakenkiin. Sama mies kumartui hieman ähisten ja puhisten sitomaan pyöreät nyörit ja jo vähänlaisesti punakkaa ponnistuksesta naamaansa saanut äijänköriläs nousi aavistuksen verran huojuen seisoma-asentoon melkein puuskuttaen ja ojensi kätensä avattuun garderoobiin kopeloiden sieltä näppeihinsä tutun palttoon heilauttaen sen tavanomaisesti harteilleen. Kuvioimaton keinokuidusta toteutettu sileäpintainen kaulahuivikin kietoutui puolihuolimattomasti kaulan ympäri Eikan ollessa jo puoliksi ulkona rappukäytävässä. Vauhdikas jalankulkijamme pyyhälsi pitkin loikkauksin kuhmuraisella kadulla, joka oli talven jäljiltä yhä paksun ja epätasaisen jääkerroksen päällystämä. Kevätaurinko oli kuumentanut hiekoitushiekan suurempia kivenmurusia saaden ne porautumaan jään läpi ja tehden samalla tyhjäksi niiden kitkoittavaksi tarkoitetun vaikutuksen. Eino riensi pääpostiin ostamaan ykkösluokan postimerkkiä tärkeälle kirjeelleen postittaakseen sen samalla Löysäisiin, jossa kunnanjohtaja mitä ilmeisimmin sitä jo vähän vartoilikin, vaikka eivätpä miehet olleet sopineet mitään tarkkaa määräpäivää, mutta Eino halusi asioiden etenevän nopeasti, joten mitäpä sitä sitten suotta pitkittämään.

Julkaistu torstaina 28.3.2013 klo 17:03 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 62
Seuraava
Koskenlaskija - osa 64