Äänensävyssä oli havaittavissa hienoinen muutos tiedonjanoisuuden suuntaan, mikä tarkoitti, että seuraavassa lauseessa oli mukana väriä ja sellaista urkkivaa vaivahdetta, ja mietintään käytetty taukokin oli jo huomattavasti lyhyempi kuin edeltäneet väliajat, kun Oiva totesi ääneen eräänlaisena vastauksena hänelle esitettyyn ehdotukseen.

- Jaa, vai et maakauppoi?

Oiva käänsi päänsä vasemmalle niin, että pitkään paikoillaan olleet niskanikamat naksahtelivat, ja kohdisti katseensa Tuomaan autoon. Pitkäkaulainen juomalasi nousi jälleen ilmaan ainoastaan kooltaan rotevan muttei sentään voimiltaan väkevän käsivarren varassa ja osoitti puheena ollutta kaaraa.

- Kuule, sulku on toi auto, nii voitas mennä sinne mun mökil. Laitetaa sauna lämpimään ja jutellaa siäl lisää. Käyksulle ens lauvantai?

Ei tainnut Tuomas saada aivan täystyrmäystä ehdotukselleen, ja Oivan kutsu kuulosti vähän samalta kuin piirimyyjä olisi saanut jalkansa ovenrakoon. Tuollaista tilaisuutta ei saanut päästä käsistään, ja Tuomas tiesi miettimättäkin vastauksensa, joka singahti selkäytimen käsittelemänä konemaisen topakasti.

- Sopii! Tuun siin kahren mais sitte!

Keskustelu pääsi viimein oikein mukavaan vauhtiin juuri kun se oli päättymäisillään. Tuomas ojenteli pitkiä jalkojaan ja vielä viimeisiä sanojaan lausahdellen nousi samaan aikaan valurautaiselta tuolilta aikeinaan jatkaa kiireistä päiväänsä muuallakin kuin vain helteisellä takapihalla. Ehdittyään ottamaan muutaman harppauksen autonsa suuntaa Oiva virkkoi Tuomaalle ikään kuin näkemisiin.

- Jep, jep. Sillon nährää!

Mustat aurinkolasit nousivat paidan parin napittamatta jääneen ylänapin muodostamasta kolmionmuotoisesta aukosta refleksinomaisella liikkeellä kohti otsaa ja pysäköityivät innokkuudesta salamoineiden silmien suojaksi. Tuomas heilautti kättään avatessaan samalla pikkuautonsa kuljettajanpuoleisen oven ja asettui istumaan ahtaan näköiseen tilaan ratin ja penkin väliin. Ovi mäjähti kiinni ja samanaikaisesti hyrähti moottori käyntiin. Auto peruutti arvokkaan hitaasti pihasta takaisin maantielle, ja peruutusvaihteen vaihduttua ykköselle se ruopi paikoillaan muutaman sentin pikisoraa merkiksi vauhdikkaasta lähdöstä kohti Löysäisten kunnan keskustaa, jossa Tuomas piti majaansa pääkadun varrella sijainneessa kolmikerroksisessa ja verrattain uudessa asuintalossa. Iltapäivä oli ehtinyt kallistua jo alkuiltaan, kun mies pudotti muutamasta avaimesta koostuneen avainnippunsa kadehdittavan tyhjälle työpöydälle ja oikaisi olemuksensa hetkeksi yksinkertaiselle laverille ennen kuin taas jatkaisi liiketoimiaan. Loppupäivä ja siinä samassa koko ilta hupeni kuin siivillä pienten askareiden parissa Tuomaan valmistellessa viikonlopun tapaamistaan Oivan kanssa ja hankkiessaan lisää tietoa muista mökkinaapureistaan ajatuksenaan tehdä näillekin houkutteleva ostotarjous, josta ei voisi kieltäytyä.