Koskenlaskija - osa 150

Terho piti luovan tauon tai ei nyt ehkä ihan aivan niin pitkää sellaista ja hörppäsi peltisestä lonkeropurkista pitkän imaisun ja päästi syvän ja matalan ja ennen kaikkea hirvittävän pitkän, melkein loputtomalta tuntuneen röyhtäisyn aivan kuin olisi koko alkuillan pantannut kaasuja sisuksissaan ja jatkoi sitten taas lempiaiheellaan, tosin katse silmissään jo hieman eksyillen.

- Ihmiset maapallon toisella puolella ajattelevat samoin kuin sinä eli miksi ne ihmiset siellä toisella puolella eli tässä esimerkkimme tapauksessa siis se surmanajaja eli miksi hän ei sitten sinkoudu avaruuteen. Taivaankappaleita ympäröi kauttaaltaan eräänlainen avaruusvaippa ja kun kaikki on jatkuvassa pyörimisliikkeessä pysyvät esineet ja ihmiset paikoillaan, kun siellä vaipan muodostaman pallon sisällä ei ole mitään suuntia, mihin kaikki irtonainen karkaisi.

Eino pudisteli päätään ja siemaisi jatkoa omasta peltitölkistä, jota oli pidellyt jo tovin aikaa niin, että sen sisältö oli päässyt väljähtämään kädenlämpöiseksi eikä siis enää raikastanut kuten vasta jäiden seasta nostettuna. Hän ei suoraan sanottuna ymmärtänyt tuota jälkimmäistä kertomusta ja aavisteli, ettei itse maisterikaan tainnut oikein enää tietää, mistä puhui tai sitten maltaista käymisteitse aikaansaatu alkoholipitoinen saunajuoma oli tehnyt tehtävänsä ja kuljettanut opettajan ajatukset vapaammille vesille, missä sai laukoa kritiikittömästi kuta kuinkin mitä sylki suuhun toi. Eino toivoi jo, että miehet vaihtaisivat puheenaihetta. Raskaat fysiikan teorioiden pohdinnat kun eivät oikein kuuluneet keskikesän juhlintaan, ja koko kaunis ilta oli menossa hunningolle mokomien joutavien jaaritusten vuoksi. Samaa mieltä oli Jalmarikin, joka ei toden totta enää pysynyt laisinkaan kärryillä ja heilautti toivonsa menettäneenä kättään luovuttamisen merkiksi. Terhokin alkoi jo kyllästyä koko aiheeseen ja katkaisi debatin, jota tosin olisi voinut kyllä jatkaakin, jos vain olisi saanut itselleen riittävän tasokkaat haastajat. Jalmarista ei siihen tehtävään ollut vastustajaa eikä varmaan ollut Einostakaan, josta Terho tosin ei tiennyt sanoa juuta eikä jaata, kun ei miestä vielä niin tuntenut. Sanoissaan jo hieman takellellut opettaja nousi tuoliltaan, vaikka suorastaan paloi halusta kertoa vielä, miten Einsteinin teoria päti myös ristiriitaisesti suhtauduttuun Big Bang -teoriaan, joka hänen mielestään oli vain suora seuraus suuren Nobel-palkitun neron pohdinnoista, joissa aika-avaruuden kaareutuminen pakotti taivaankappaleet kurvikkaille radoilleen ja sitä myöten ne väistämättömästi kohtaisivat ennemmin tai myöhemmin yhteisessä pisteessä, missä sitten syntyi suuri pamaus, mutta hieman murheellisena hän ilmoitti saunakavereilleen seuraavan siirtonsa.

- Jaa-ha, eikös otettaisi vielä kunnon löylyt?

Kolmikko siirtyi takaisin saunan puolelle ja kohta kuului tuttu kihahdus, kun löylyvesi saavutti kuumat kiukaankivet ja höyrystyi välittömästi täyttäen pienen kopperon taas tulikuumalla ilmavirtauksella, jota miehet kirvelevin ilmein jälleen pakenivat etukenoon tahdissa kumartuen.

Julkaistu maanantaina 29.7.2013 klo 16:09 Projektit-luokassa.

Edellinen
Tähtishakki - osa 19
Seuraava
Koskenlaskija - osa 151