Pyöreässä, puisessa Valmet-tehtaan perinteisen näköisessä ja joltain 1960-luvulta peräisin olleessa mainosmittarissa oli jousen varassa ohut metallitikku, joka kiertyi asteikolla sitä suuremmille luvuille, mitä kuumemmaksi ilma ahtaassa löylyhuoneessa kävi. Vakaasti metallinen osoitin nousi noin seitsemänkympin lukemista hiljalleen ensin kahdeksaankymmeneen asteeseen, ja muutaman vesikipon jälkeen viisari hätyytteli jo sataa astetta. Joku heitti välillä kauhallisen kylmähköä jokivettä mustien ja nokisten ja epäsäännöllisten ja myös epäsäännölliseen muotoon ladottujen kiukaankivien päälle, ja hetken korvia huumaannut sihinä ja sitä seurannut kohina nostivat kamalan kuuman ilman ylälauteille poltellen miesten paljasta ihoa alkaen korvien kärjistä laskeutuen niskan kautta selkää pitkin aina reisiin saakka. Ulkopuolinen tarkkailija olisi varmasti naurahtanut tai ainakin saanut leveän hymyn huulilleen nähtyään, miten kolmen miehen rivi kumartui kuin kirkonmenoissa täsmälleen yhtäaikaisesti polviaan kohti tiukasti silmiään kiinni pitäen ja ähkien ja voihkien tulista oloaan tuskaillen. Tukala kuumotus nosti hikieritettä noroiksi asti vaaleasti punoittaneelle iholle, joka lähellä katonrajaa sijainneen ikkunan hiostuneen lasin läpi kulkeutuneessa pienessä valotuikussa alkoi kiillellä kosteudestaan. Kipakan kuuma ilmamassa kierähti nopeasti kiukaan päältä tuvan katon kautta ja sekoittui saman tien oven ja lattian välissä olleesta suuresta raosta tulvahtaneeseen kylmempään ilmaan ja teki löylyssä istumisesta kohta taas ihan siedettävää. Löyly oli kuitenkin ollut kuuma, ja raapivan rosopintaisilla koivunvastoilla vihtominen oli nostanut viimeistään tässä vaiheessa vetisen hien pinnalle. Eino ei kestänyt tulipaloon verrattavissa ollutta kuumuutta enempää, kun kaupunkilaisena ja muutenkin harvoin saunoneena ei ollut tottunut aivan tuollaisiin lämpölukemiin, jollaiset saunan seinällä olleessa löylymittarissa väräji. Hän olikin ensimmäinen, joka karkasi kiireen vilkkaan pesuhuoneen puolelle vilvoittelemaan, ja aivan kuten tällaisissa tilanteissa yleensä suomalaisen perinteen mukaisesti pitää toimia, nauroivat lauteille jääneet äijät räkäistä röhönaurua saatuaan yhden saunojan pois parvelta tilaa tekemään. Kummallinen kisa päättyi pian siihen, kun Terhokin lopulta luovutti Jalmarin viskottua lisää löylyä oikein peräkanaa kaksi tai kolmekin kipollista. Näytti siis siltä, kuin Jalmari olisi päättänyt voittaa löylynheiton mestaruuden tällä kertaa, ja siihen tällä paksunahkaisella ukkelilla olikin hyvät mahdollisuudet, kun ei ollut Terhokaan mikään saunomisen maailmanmestari. Vanha papparaiska jäi löylyyn yksinään vielä joksikin aikaa, mutta antoi hänkin lopulta periksi, kun olo kävin niin vietävän kuumaksi, ettei sitä kovinkaan löylynlyömä olisi enempää kestänyt. Viimein löylyhuoneen ovi kävi ja ulos astui yhä kauttaaltaan höyrynnyt lyhyt ja iäkkään ryhditön seniori iloisesti kuitenkin hymyillen. Eino jo istui raukeana saunanverannalla pitkään vaaleanharmaaseen pellavaliinaan kietoutuneena ja punahehkuisena höyrysi kuin ilmetty keitetty grillimakkara leppeän juhannusaaton aavistuksen verran viilenneessä illassa.