Löysäsisissäkin harras evankelisluterilainen sekä kirkollisista asioista vähemmän kiinnostunut väki kerääntyi kirkonkylän vanhaan ja noin satavuotiaaseen lukuisia kertoja historiansa aikana remontoituun ja kunnostettuun puukirkkoon kuuntelemaan tuttua joulumusiikkia siinä missä kaikkialla muuallakin valtakunnassa näin adventin aikoihin tehtiin. Puiset ja epämiellyttävän kovat penkit täyttyivät tasaisesti kuulijoista, jotka ensin istuivat väljästi, mutta ahtautuivat yhä vai tiiviimmin toisiaan vasten sitä mukaa, mitä enemmän kansaa saapui suhteelliseen pieneen kolmilaivaiseen rakennukseen. Jylhässä kirkkosalissa vallitsi yleinen ja kohtelias hiljaisuus ja vain hiljainen supina siellä täällä rikkoi täydellisen äänettömyyden. Eino vastikään kunnanjohtajaksi valittuna oli luonnollisesti jo virkansakin puolesta osallistuva tilaisuuteen, ja hän oli tavannut hyvän ystävänsä ja entisen oppi-isänsä Jalmarin ja tämän uuden oppipojan Tuomaan kirkon edustalla, ja tarkennettakoon tässä, että kyseinen oppipoika oli siis tuntemamme Tuomas-niminen nuorimies eikä tässä suinkaan tarkoiteta, että miehet tapasivat Tuomaan nimiseksi vihityn kirkon edustalla, hieman ennen iltatilaisuuden alkua. Kirkonmaalla pienessä väentungoksessa miehet olivat tervehtineet toisiaan ja päättäneet istuutua vierekkäin suurin piirtein keskivaiheille kookasta salia nähdäkseen ja kuullakseen mitä sitten seurakunnalla ikinä olikaan tarjota yleisölle. Miehet olivat istuneet paikoillaan jo tovin, kun Tuomas poimi taskustaan matkapuhelimen, jonka sääti äänettömälle, kun oli jotenkin tullut ajatelleeksi asiaa ohjelman alkamista odotelleessaan. Jalmari virnuili vieressä ja muistutti, että kirkossakin oli kännykät automaattisesti mykistävä tekniikka, joten värkin näpräily oli jotakuinkin turhaa. Joku vieressä istunut komeasti mustaan pukuun pukeutunut hintelä ja muutenkin tavallisen näköinen mies vilkaisi tavallisen näköistä rannekelloaan, jonka viisarit kolahtivat samalla hetkellä osoittamaan kello kuutta illalla. Takaa kuului vaimea kumahdus, kun salin sisimmäiset raskaat puuovet kolahtivat kiinni. Yleisö hiljeni täysin äänettömäksi ja täsmällisesti alkoi saman tien soida urkumusiikki jykevästi pauhaten ja selkäpiissä kylmiä väreitä synnyttäen.