Kahdeksankymmentäkaksiasteinen kahvi vaikutti polttavan kuumalta ja Eino lorautti sekaan haaleankeltaista kermalientä tipan ja toisenkin täyttäen sormustinta läheisesti muistuttaneen juoma-astiansa ääriään myöten täyteen. Ohutvartaloinen ruusulusikka pulahti pinkoen uutteeseen, jossa se muutamalla huljutuksen pyörteellä ja parin seinämiin osuneiden kilahdusten säestyksellä sekoitti maitorasvan mustaan keitokseen tehden siitä ruskeahkoa lientä ja toivon mukaan myös pari lämpöastetta hailakamman. Hulda poimi suurehkon palttoonnapilta näyttäneen, pienellä rasterilla päällystetyn kahvikeksin pyramidimaisesti kaventuneen kerrostarjottimen alimmalta tarjoiluvadilta ja sijoitti sen siististi asetilleen kupin seinämää vasten nojamaan. Eino toisti tätinsä liikkeet ja pikkulautanen lasteineen nousi hänelläkin vasemmassa kädessä rinnan korkeudelle ja pysähtyi soveliaan matkan päähän suuaukosta. Kuinka ollakaan oikean käden taitavat sormipihdit tarttuivat kannikkeeseen ja pikkuviisari eteen osoittaen nostivat kahveemaljan ilmaan suun reunusosien ulottuville. Äsken kuultua vähän äänekkäämpi ryystö imi suun palamisen pelossa varovaisesti päällimmäisen ja ensiksi jäähtyneen kerroksen maitojalosteella miksattua kofeiiniliuosta hillityn punaisten huulien välistä suuontelon kurimukseen jatkaen sieltä hölskyvää matkaansa suorassa kulmassa taittuneen nielun kautta puolen metrin pudotuksen ruokareppuun inahdustakaan enää päästämättä. Kupponen irtautui huuliotteesta ja peruutti takaisin lähtölavetilleen, jossa kanelisokerilla päällystetty vaaleanruskea pikkuleipä maltittomana odotti vuoroaan. Huldan imelä makupala pääsi vuorostaan ilmalennolle ja lämpimään kylpyyn, kun emäntä seuraavaksi toppasi sen yhtä laitaa kahvinlitkussa kuin pehmentäen minikorppua sopivan löysäksi suupalaksi. Vähäpuheinen nautiskelutuokio piti kummatkin latkijat touhuissansa eikä juomalurituksen tuoksinnassa juurikaan vaihdettu vuoropuheita ellei sitten lasketa mukaan vaisuja onomatopoeettisia korahduksia, joilla vain tahdottiin ilmaista papu-uutosnautinnon herkullisuus tonaaliteettisella äännähdysasteikolla. Kuppien tyhjettyä ja palauduttua pöydälle kuparinen kaisa aloitti uuden kunniakierroksen ja lisää mutaa kaatui vasta autioituneisiin miniatyyrikiuluihin, ja menot alkoivat alusta kuitenkin sillä erotuksella, että nyt kumppanukset uskalsivat avata suuvärkkinsä siemausten välilläkin. Matroona keikutti pallilla kankeasti kehoaan hakeakseen entistä mukavamman istuma-asennon toisen kankun alkaessa antaa puutumisen ensi merkkejä ja ryhtyi haastelemaan Eikkaa tämän viime vuosista. Keskustelu soljui niitä näitä pakisten, vaikka isäntävieraan menneet seikkailut nykyteknisillä termeillä ja uuden tuhatluvun jälkeen kehittyneellä jargonilla vaipuivat paremmin viime vuosituhannella aktiiviuransa tehneen kuulijarouvan käsityskyvyn ulkopuolelle. Hulda jaksoi kuitenkin lumeettisesti osallistua monologiksi äityneeseen kaksinpuheluun hymyilemällä ja nyökkäilemällä sopivissa kohdin aina kahden ammattislangisanan välissä osoittaakseen ehkä snaijanneensa kuulemansa tai milloin puheenparressa tuli vastaan edes jokunen ymmärrettävä suomen kielellä lausuttu kirjainyhdistelmä. Äkäisen tilannekatsauksen jälkeen osat vaihtuivat ja nyt sai vuorostaan kauniimpi sukupuoli päästä ääneen. Huldan aviomies Erlund oli kuollut joitakin vuosia sitten vanhuuteen. Parin ikäero oli tädin sanojen mukaan siinä kuutisen vuotta, ja Eino mittaili mietteliäänä tätinsä iän jonnekin kahdeksankympin tietämille, ja jos näin olikin, niin lempeästi oli aika kohdellut arvokasta leidiä, joka olisi monien mittareiden perusteella voinut käydä viisi- tai kuusikymppisestä kantaravintolan päivätanssien teräsmuorista.